Edellisessä postauksessa kerroin yhteiskunnassamme alkneesta ilmastonmuutoksen tuomisesta arkeen. Heruekan näyttelyn lisäksi Espoon kaupunginteatterissa on meneillään tuotanto, johon ilmastonmuutos liittyy läheisesti.
Risto Isomäen romaani Sarasvatin hiekkaa on ekologinen jännitysromaani (jos sellaista luokkaa on edes olemassa). Teoksessa maalaillaan uskottavia ja pelottavia tulevaisuudenkuvia globaalista ilmastonmuutoksesta. Nyt teoksesta on käsikirjoitettu teatteriesitys, jota esitetään Espoon kaupunginteatterissa toukokuuhun 2012 asti. Näytös on teatterin kotisivujen mukaan visuaalinen science fiction -seikkailu todellisuudesta, joka muistuttaa vahvasti omaamme. Näyttelijäkaartiin kuuluvat Leena Pöysti, Markus Riuttu, Satu Silvo, Miina Turunen ja Antti Virmavirta.
Teatterin pyynnöstä Suomen ympäristökeskus laski mallin esityksen kasvihuonekaasupäästöistä saaden tulokseksi 3300 kg per esitys. "Yhtä kävijää kohden kasvihuonekaasupäästöjä
syntyy noin 14 kiloa kun sali on täynnä. Luku on noin puolet suomalaisen
keskimääräisistä hiilidioksidipäästöistä vuorokautta kohti. Vastaava
ilmastovaikutus syntyy yhdestä naudanlihakilosta, kuudesta
saunomiskerrasta sähkölämmitteisessä saunassa tai 70-140
autoilukilometrin pakokaasupäästöistä." Mallin tuloksia ja siinä huomioituja tekijöitä oli hauska lukea ja idea on mielestäni muutenkin mainio.
"Tarina alkaa valtameren pohjaan uponneesta kaupungista ja
kulkee kohti jäistä rantaa maailman laidalla. Historia ja sen
vääjäämättä lähestyvä toistuminen tuovat yhteen ja erottavat toisistaan
kaksi tutkijaa, insinöörin, toimittajan, sekä jonkun, jolla on valta
päättää. Jokainen heistä joutuu kysymään itseltään ja toisilta mikä on
kaikkein tärkeintä ennen kuin aika loppuu kesken"
Näytös ei siis taatusti ole huoletonta höttöä etsivän makuun, mutta antaa taatusti aihetta ajatukselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti