Kiintoaineanalyysi

Tänään jatkoin eilisen kiintoaineanalyyseja tarkoituksena saada kaikki kiintoaineet hoidettua alta pois ennen marrastkuun lopun seminaariesitystä.

Analyysit tehdään jokaisen näytteenhaun yhteydessä pakastetusta 1000 ml näytteestä. Näyte sulatetaan se pitäisi suodattaa mahdollisimman pian sen jälkeen. Itse asiassa kiintoaine alkaa hajoamaan näytteessä samalla hetkellä kun sulaminen alkaa, joten nopeus on valttia.

Näyte suodatetaan halkaisijaltaan 47 millimetrisen mebraanisuodatinpaperin läpi. Ennen suodatusta itse suodatin punnitaan hyvin herkällä vaa'alla, josta luku siirtyy kätevästi suoraan tietokoneen excel-taulukkoon.

Suodatin punnitaan ennen suodatusta

Tieto siirtyy vaa'alta Exceliin.

Suodatusta varten sulatettua vesinäytettä ravistetaan voimakkaasti ja sitä kaadetaan korkeaan mittalasiin aina vähän, esimerkiksi 250 ml kerrallaan. Mittalasiin kaadettu näyte tulee samalla hetkellä kaataa suodattimeen, jotta kiintoaine ei ehdi painumaan astian pohjalle. Toki mittalasiin ja itse suodattimen seinämille jäi kiintoainetta, mutta se oli vain hyväksyttävä tosiasia.

Mittapulloonkin jäi kiintoainetta.

Itse suodatus tapahtuu alipaineen avulla, joka imee pois ilmaa vesiastiasta ja imee samalla suodattimen yläpuolelle kaadettua näytettä. Paikoin suodattaminen saattoi viedä yhden näytteen kohdalla 10 minuuttiakin, kun suodatin meni tukkoon nopeasti ja vettä suodattui hyvin hitaasti. Laborantin kanssa sovittiin, että suurimmat hiekat ja kivet näytteestä jätän kokonaan ulkopuolelle, joten olen vain merkinnyt niiden olemassaolon kyseisten näytteiden kohdalle.

Pasilan näytteen suuri hiekkamäärä

Suodatinlaitteisto

Suodatuksen myötä valkoinen suodatin jopa hautautui kiintoaineeseen

Kun kaikki vesi oli suodattunut alapuolisen astiaan, kytkettiin alipaine pois päältä, irrotettiin sen letku ja otettiin suodatin talteen. Suodatin taiteltiin ja asetettiin lasiastiaan, koska ilman taittamista se kuivuisi lasiin kiinni. Paikoin suodattimessa oli niin paljon ainesta, ettei sitä meinannut saada taitettua!

Myös astiaan suodattuneesta vedestä otettiin dekkalasiin talteen 100 ml, ja nämä molemmat laitettiin lämpökaappiin 105 'C kunnes a) paperisuodatin oli täysin kuiva ja b) kunnes dekkasta oli haihtunut kaikki vesi.

Lämpökaappi

Lämpökaappi

Dekkojen kuivumista oli hauska seurata, sillä sen lasipintaan piirtyi kiintoaineesta rajoja, vaikka näyte periaatteessa oli jo suodatettu puhtaaksi - veteen jää kuitenkin kaikkein pienimpiä partikkelikokoja, joiden määrä selviää haihduttamalla näytteestä vesi pois.

Kuivuva näyte piirsi dekkan kylkeen raitoja

Kuivuneet näytteet seuraavan päivänä

Suodatin kuivui noin puolessatunnissa, dekkat jätin lämpökaappiin yöksi. Seuraavana päivänä kuumat dekkat ja suodatinpaperit otettiin lämpökaapista jäähtymään eksikaattoriin. Se on paksu lasia oleva astia, jonka pohjalla on kosteutta imeviä kivennäköisiä kappaleita. Eksikaattorin kansi on tiivis ja hankala avata, mutta näin kosteus pidetään pois näytteistä.

Eksikaattori

 Kun dekkat ja suodattimet on jäähtyneet huoneenlämpöisiksi voidaan ne punnita uudelleen. Tämän jälkee dekkat laitetaan likoamaan pesua varten ja suodattimet siirretään upokkaisiin jotka nekin punnitaan ennen käyttöä (ja suodatinta).

Kuivan suodattimen punnitseminen

Upokkaan punnitseminen

Pasilan maidonvalkoisten vesien suodatin kuivana

Upokkaissa näytteet siirretään uuniin, missä niille tehdään vielä kuivapoltto, jonka jälkeen suodattimet punnitaan vielä viimeisen kerran. Uunissa lämpötila on yli 500 'C ja näytteet ovat siellä ainakin 2 tuntia.

Uuni ja upokkaat. Jos upokkaat laittaisi valmiiksi kuumaan uuniin ne palaisivat heti.

ps. Viime kerran näytteenhakureissun jälkeen siirtäessäni vettä kanisterista näytepulloihin löysin vesistä tällaista elämää!

Lisää vahinkoja

Tämän aamun uutisissa oli jälleen yksi vahinko, minkä vaikutukset ulottuvat lähivesistöön ainakin seuraavan sateen yhteydessä. Lisäksi voisin kuvitella, että maan pesuvesiä ei kerätä talteen, vaan ne huuhdellaan sadevesiviemäriin ja siitä vesistöön. Harhaluulo hulevesien johtamisesta Viikinmäelle elää edelleen vahvana.

Menen tänään illalla koulun laboratorioon sulattelemaan ja kiintoainesuodattamaan lisää näytteitä. Taas olisi kaiken kiireen keskellä kova into jatkaa analyyseja ja päästä eteenpäin. Valitettavasti uusi työ on syönyt aimo lohkon ajastani mutta halu jatkaa gradutytä on kova ja sinnikkäästi pyrin siunaamaan sille enemmän aikaa.

Kaupunkivesien arkisia haasteita

Uutisia lukiessa huomaa, miten vähälle huomiolle kaupunkivesien tila saatetaan jättää. Esimerkkinä on oheinen uutinen viikonlopulta, missä ympäristöön pääsi vuodon takia tuhat litraa diesel-öljyä. Öljy imeytyy nopeasti maaperää ja etenee vesistöön, mitä aiheuttaa vakavia seurauksia eliöstölle ja ympäristölle muutenkin. Miten yleisiä tällaiset vahingot ovatkaan?

 

Ps. Huomenna on taas aika näytteenhaulle, en raaski lopettaa näytteenhakua vaikka jan puolesta pitäisikin! Voiko hulevesiin jäädä riippuvaiseksi?

Hitaasti ... mutta silti edeten

Tämän maanantain piti olla motivaatiomaanantai, koska tarkoitus oli tulla laboratorioon heti aamusta ja ehtiä suodattamaan niin paljon näytteitä kiintoaineanalyysissa kuin vain ajan raameissa oli mahdollista. Käytännön ongelmat (ja ehkä myös maanantain kirous) löi kuitenkin kapulaa rattaisiin jo ennen yhdeksää. Avaimeni kampukselle ja sen tiloihin oli vanhentunut, joten kävin uusimassa sen. Seuraavaksi, päästyäni jo labraan, sain selville, ettei viime viikolla omia suodatuksiaan tehnyt opiskelija ollut vielä valmis näytteidensä kanssa, joten pääsin aamusta kokeilemaan käytäntöä neljän näytteen kanssa, jonka jälkeen astiat loppuivat kesken eikä labrassa olisi ollut tilaakaan suodatuksille.

Kiintoaineanalyysi jatkunee siis toivottavast keskiviikkona iltapäivällä, ja toivottavasti paremmalla menestyksellä! Huomasitteko muuten Vantaanjoki-artikkelin sunnuntain Hesarissa?

Viimeisiä näytteenhakuja

Kävin maanantai-iltana hakemassa näytteet hyvin sateisessa säässä. Kaikilla asemilla laitteet kuitenkin toimivat moitteettomasti eikä mitään huomautettavaa ole. Pasilassa sateesta huolimatta virtaama näytti taas nollaa (samoin Veräjämäessä, missä se on ymmärrettävää), Pihlajamäessä taas virtaama oli yli 30 l/s!

Graduohjaajani kertoi käyneensä itse laittamassa sähköt takaisin Pihlajamäen laatikolle pari viikkoa sitten, ja nauroin ku kuulin tästä, itse olin tuolloin kiitellyt paikallista nuorisotaloa heidän avustaa sähköjen kanssa.

Ensi viikolla oli tarkoitus alkaa analysoimaan näytteestä kiintoainetta. Hommaa riittää, kun näytteitä on kuitenkin toistasataa ja suodattaminen vie aikaa (eikä laitteita ole kovin montaa, jotta rinnakkaistyöskentely onnistuisi). Tulokset ovat kyllä tervetulleita, sillä hankkeeseen liittyen pidetään loppuseminaari 29.11, missä olen itsekin puhujana!

Alun perin tarkoitus oli rauhoittaa tämä syksy yksin gradunteolle ja labroille, mutta yllättäen oma innostus suorittaa kursseja Otaniemessä insinööripuolella toi muutoksia aikatauluihin, jotka lopullisesti sotki uusi, yllättäen tullut työtarjous josta ei vain voinut kieltäytyä. Nyt teenkin kellon ympäri töitä tai koulua, mutta en silti suostuisi luopumaan mistään - tunnen olevani onnekas.

Hulevesihuolto & viranomaiset

Kerroin edellisessä kirjoituksessa, miten olin juuri laatimassa TKK:lle seminaarityötä viranomaisten asenteista hulevesihuoltoon. Itse tajusin tekstin laatimisen ja taustatyön myötä koko hulevesikentän haasteellisuuden, joten laitan tekstini tännekin esille. Itse näen ongelmana lähinnä sen, miten viranomaiset joutuvat tasapainottelemaan talouden, ympäristönäkökulmien ja arvomaailman välillä. Voidaanko hulevesiin sijoittaa, jos talousveden valmistuksessakin olisi kehitettävää?