Lumenkaatopaikat

Oletteko muuten koskaan käyneet lumenkaatopaikalla? Kauniimpi nimitys keräysalueille on lumen vastaanottopaikat. Viime talven runsaiden lumien takia osa pääkaupunkiseudun lumenkeräyspaikoista ehti täyttyä lumesta jo kesken talven. Lunta pakataan ja painetaan tiiviiksi kerroksiksi isoilla työkoneilla, jotta päälle mahtuisi lisää lunta kasattavaksi.

Nyt kesällä lumenkaatopaikoilta voi edelleen löytää lunta. Lumen pintaosien sulaessa kevään myötä kinosten pintaan jää kiintoainesta, kuten hiekotushiekkaa, joka muodostaa kerroksen kinoksen päälle suojaten sitä. Näin kesän ennätyshelteilläkin voi Helsingistä siis löytää lumikinoksia! Ainakin aikaisemmin lumi viipyi keräyspaikoilla ympäri vuoden, nykytilannetta en tiedä.

Mankkaan vastaanottopaikka helmikuussa 2010

Lumenkaatopaikkojen ympäristöä on tutkittu jonkun verran. Maa keräysalueella on hyvin tiivistynyttä ja painunut lähes vettä läpäisemättömäksi, joten sulavedet eivät siihen juuri imeydy, eikä maaperästä ole myöskään helppoa kerätä näytteitä. Lumensulavedet virtaavat siis pääosin ympäröiviin vesistöihin, lähinnä ojiin ja puroihin päätyen näin suurempiin vesistöihin. Sulavesien mukana ympäristöön kulkeutuu niitä aineita, mitä kaupunkialueilta puhtaanvalkoiseen lumeen on tarttunut. Koiranjätöksiä, roskaa, liikenteen päästöjä, nokea, suolaa ja niin edelleen. Kaikki lumeen sitoutunut ja kertynyt aines siirtyy lumen sulaessa ympäristöön, ja seurauksia voi vain arvioida.

Rakennusvirasto kuitenkin vastustaa lumen mereen kaatamisen lopettamista, vaikka tiedetään, että lumien mukana suoraan mereen päätyy paljon ravinteita ja haitallisia aineita.  HKR aikoo jatkossa panostaa talvikunnossapitoonsa, mainitaanpa artikkelissa myös hulevesien hallinnasta! Lisätietoa Helsingin lumenkaatopaikoista saat täältä.

3. näytteenotto lähestyy

Tervehdys!

On jälleen parillinen viikko ja ylihuomenna torstaina olisi tarkoitus hakea kolmannet vesinäytteet. Foreca ennustaa torstaille pientä sadetta, jonka oletetaan kasvavan perjantain aikana. Luvassa siis toivottavasti vettä, hienoa!


Tämän viikon näytteenotossa haasteena ovat (ainakin) käytännön ongelmat. Joudun hakemaan tämän viikon näytteet pyörällä, sillä lähipiiristä ei irronnut autoa näytteenhakuun kuin vasta myöhään illalla. On haasteellista kuljettaa montaa litraa vesinäytteitä pisteeltä toiselle ja saada ne säilymään viileinä. Lisäksi keskimmäisellä näytepisteella tarvitsen parimetristä jatkovartta, jotta saan laskettua näytepullot alas viemäriputkeen. Jää nähtäväksi, miten näytteenotto onnistuu!

P.s. Kävin tänään (torstaina) yhdellä näytepisteistä ja jouduin toteamaan, että hellekausi oli verottanut myös virtaamaa. Vettä ei juurikaan virrannut putkesta ojaan, joten näytteenotto olisi ollut todella hankalaa. Päätin siis siirtää näytteenottoni huomisaamulle, sillä tämän illan sateista luulisi riittävän näytepulloihinikin. Helteen myötä Etelä-Suomeen kerrotaan saapuneen ukkosiakin, on tässä sen verran roimat helteet meitä jo koetelleet.


Aamulla siis näytepisteille, sitten labraan happokestävöimään vesinäytteet ja siitä vielä illaksi töihin. Huh hellettä!

2. näytteenotto

Vedenlaadun eron huomaa selvästi

On taas parillisen viikon torstai ja näin ollen siis näytteenoton aika. Itse jännitin vielä eilen sitä, täyttyvätköhän näytepullot vedestä tänäänkään. Viime aikojen kuumuuksista huolimatta vettä oli kaikissa kolmessa näytepisteessä runsaasti, sillä aamun nopea sade ehti kastella valuma-alueiden kadut kuitenkin kunnolla. Sade yllätti Helsingin aamuseitsemän aikaan, kun itse ehdin näytepisteille klo 9 aikaan. 

Näytepisteistä pohjoisimmalla vettä virtasi runsaasti, mutta sama viemärin haju vaivasi putkea edelleen. Lisäksi vesi ei ollut kovin kirkasta, vaan jo 10 cm syvyydestä huomasi pientä sameutta. Hulevesien mukana kaduilta huuhtoutuu vaikka mitä!

Keskimmäisellä näytepisteistä, eli Pikkukoskella vesi oli kirkkaampaa ja täälläkin vettä virtasi hyvin. Viimeisellä pisteellä Pasilassa vesi oli hyvin tummansakeaa ja sen pinnassa väreili öljymäistä kuviota. Vesi vaikutti hyvin saviselta ja se likasi näytepullot kyllä tehokkaasti. 

Viimeisen näytepisteen vesi sisälsi paljon kiintoainesta

Viimeisen näytepisteen veden likaisuuden sai huomata uudelleen laboratoriossa, missä vettä ajetaan hienon suodattimen läpi kiintoaineksen poistamiseksi. Pasilan vesien kohdalla suodatin tukkeutui jo muutaman vesimillilitran jälkeen ja suodattimia kului yhteensä kolme. Hui millaista vettä!

Toivon, että onnistuneen näytteenoton ja otollisten olosuhteiden mahdollistamat vesinäytteet voidaan analysoida myöhemmin ja että ne ovat käyttökelpoisia, sillä laboratorion typpihappopullon vioittunut annostelukorkki toi itselleni mutkia matkaan. Oli turvauduttava toiseen happopulloon, jonka konsentraatiosta en menisi takuuseen. Nähtäväksi jää, kelpaavatko kestävöimäni vesinäytteet syksyn alkuaineanalyysiin ja ICP-MS-ajoihin.

Nauttikaa auringosta, ajatelkaa hulevesiä!

Aikamoiset sateet oli!

Kuluneen viikon torstaina  Helsingin iltapäivän yllätti täysin valtavat sateet, joiden mukana Helsingin kaduille putosi tunnissa arvioiden mukaan jopa kolmasosa koko kuukauden sademäärästä. Se on paljon, ja teetti valtavasti töitä pelastuslaitoksille. Katso Kaisaniemen aseman sadediagrammia tästä.

Helsinki on paljolti päällystettyä katua. Sadevesiviemäreiden avulla sadevesi halutaan ohjata nopeasti pois kaduilta aiheuttamasta häiriöitä ja vahinkoja, mutta torstain kaltaisen valtavan ryöpyn myötä kaikki alas satanut vesi ei ehdi ohjautua viemäreihin ja jää kaduille lammikoiksi, jopa altaiksi.

Ilmastonmuutoksen oletetaan lisäävän sateiden määrää Suomessa, ja projekti, johon oma graduni kuuluu tutkii juuri sitä, miten ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan kaupunkeihimme. Jos sateet lisääntyvät, täytyy kaupungeissa osata varautua niihin. Sadevesien ohjauksessa on ymmärrettävä kasvattaa uomaston ja kaivojen volyymiä ja toisaalta kaupunkeihin olisi hyvä luoda laskeutusaltaita, missä osa sadevedestä voisi rauhassa seistä, kunnes tilanne rauhoittuisi ja vesi voisi laskea lopulta putkien kautta hulevedeksi. Tällaisia altaita on käytössä muun muassa Viikissä, missä ne samalla kasvattavat pihapiirin esteettistä arvoa.

Torstain uutiskuvista kuitenkin huomattiin, ettei Helsingin keskustassa ole laskeutusaltaita ja että keskusta-alueen viemäröinti on puutteellista vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Keskustan sateet huuhtovat suuria määriä kaupunkipölyä ja roskaa hulevesiin, jotka päätyvät meren sijaan Viikinmäen puhdistuslaitokselle - ja hyvä näin, kun tietää, mitä kaikkea vesi sisältänee. Muualla kaupungissa hulevedet päätyvät pääasiassa kaupunkivesistöihin ja lopulta mereen, sillä vanhaa yhteisputkitusta on käytössä vain keskustassa.

Voi ei!

Huomasin tänään kotiin tullessani että Kumpulassa on ollut läheltä piti -tilanne kun massaspektormetri oli innostunut liekkeihin asti. Toivottavasti ei ollut meidän labran laite, jaiks! Tässä uutinen.

Mitä vedestä tutkitaan?

Tutkimuksessani on siis tarkoitus vedenlaatua tutkimalla selvittää sitä, miten erilainen maankäyttö vaikuttaa vedenlaatuun kaupungissa. Esimerkiksi päällystetyn maanpinnan alueilla vettä ei pääse imeytymään maaperään, jolloin vesi huuhtoutuu katuputkiin nopeasti huuhtoen katuja. Siellä, missä päällystämätöntä pintaa on enemmän, vesi pääsee imeytymään maahan eikä vettä huuhtoudu samanlaisella voimalla ojiin. Lisäksi topografia eli pinnanmuodot vaikuttavat. Mitä jyrkempi topografia, sitä nopeammin vesi virtaa pois - silkkaa painovoiman ansiota.

Vedenlaatua voidaan tutkia monenlaisin työkaluin. Suoraan näytepisteellä automaattinen näytteenotin mittaa vedestä sen lämpötilan, pH:n ja sameuden. lisäksi laitteisto tallentaa tietoa virtaamasta eli käytännössä virtaavan veden määrästä.

pH kertoo luonnonvesissä sen "likaisuudesta", tarkemmin sanottuna liuenneen aineksen määrää. Sameus kuvastaa veden kiintoaineksen määrää. Laboratoriossa vedestä määritetään sen kemiallista hapenkulutusta, sekä lukuisia alkuaineita.

Ionikromatografilla (IC) vesinäytteistä analysoidaan näillä näkymin SO4, Na, K, Mg, Ca, F ja Cl. Plasmaemissiomassaspektrometrialla (ICP-MS) analysoidaan raskasmetalleista Pb, Ni, Cu, Cd, Zn, As ja V.

Tarkoitus on löytää paitsi alueellisia eroja (erot eri näytepisteiden välillä), myös ajallisia eroja. Esimerkiksi talven tiesuolauksen oletan vaikuttavan hulevesien laatuun talviaikaan, samoin kevään sulamisvesissä oletan näkyvän poikkeavuutta muun vuoden vesiin nähden.

Ensimmäinen näytteenotto takana!

Jei, ensimmäiset näytteet on nyt otettu! Automaattinäytteenottimien puuttuessa ekat vesinäytteet haettiin näytepisteistä käsipelillä -virheen mahdollisuus on vahvasti läsnä.

ICP-MS:ää varten kerätyt vesinäytteet varjeltiin siis Minigrip-pusseissa, ja labrassa ne happokestävöitiin myöhempää säilytystä varten. 15 ml näyteputki ja suodatin pestiin ensin 2 x 1-molaarisella HNO3:lla ja 2x milli-Q -vedellä. Itse näytettä mitattiin putkeen 10 ml ja päälle 50 mikrolitraa typpihappoa. Hapon avulla vesi ei säilytyksen aikana pääse reagoimaan ja se on samassa kunnossa kuin näytteenoton aikaan.

Näytepisteistä keskimmäisellä virtaama oli kuitenkin niin pientä, ettei vettä oikein tahtonut saada. Siksipä tämän pisteen ICP-MS-vesiä ei ole rinnakkaisia, vain yksi. Ilman rinnakkaisia tuloksia ei voida pitää yhtä luotettavina.Seuraavaa näytteenottokertaa varten täytyy keksiä jokin uusi pidike pienelle näytepullolle, jotta saisi otettua viemäriputkesta paremmin.

Ensimmäisellä näytepisteellä vettä oli paremmin, mutta se haisi viemäriltä ja ulompana betonirenkaan suulta vesi lähinnä seisoi siitepölyssä. Viimeisellä pisteellä vettä oli myös hyvin, mutta se käytännössä seisoi, mikä pisti miettimään, onko vesi käyttökelpoista kuvaamaan valuma-alueen olosuhteita, jos se seisoo hulevesiputken suulla altiinna sen paikan olosuhteille.

Näihin ajatuksiin, adios!

Ottaako vai eikö ottaa

.. vesinäytteitä siis. Foreca lupasi tulevalle yölle hieman sateita, mutta Ilmatieteen laitos ennustaa sateita vasta ensi viikoksi (tuolloinkin huimat 2 mm). Olin suunnitellut siirtää näytteidenottoa huomiselle jos yöllä olisi ennusteiden mukaan voinut sataa, mutta koska sateita ei näytäkään tulevan, taidan pakata repun ja lähteä Kumpulan kautta betonirenkaiden suulle vettä etsimään. 

Mukana vesipullot (1000 ml, 100 ml ja 50 ml) Minigrip-pusseissa (puhtaus ennenkaikkea!), maalarinteippiä ja tussi (pullot kannattaa merkitä heti paikan päällä, ihmisen muisti kun on huono), kumihanskoja ( ei kontaminaatiota), muistiinpanovälineet ja kamera, sorkkaraudan sukulainen kaivonrenkaiden nostamiseen sekä jatkovarsi, jolla laskea pullo veden luo yhdessä näytepisteistä.

Olen siis se, joka pyllistelee kaivonrenkaiden suulla tänä kesänä, ja jota ohikulkijat ihmettelevät.

Adios!