LCA ja suunniteltu vanheneminen

Tällä viikolla kirjoitin LCA:sta eli elinkaariarvioinnista. Paneudun työssäni ensi viikolla erään yrityksen tuotteen LCA:n laatimiseen ja sen takia innostuin itsekin aiheesta. 

LCA:ssa rakennetaan tuotteelle tai palvelulle elinkaarimalli, missä siis arvioidaan sen koko olemassaolon aikaiset ympäristövaikutukset sekä kulutuksineen että säästöineen. Jos tuote esimerkiksi sitoo hiilidioksidia, pienentää se tuotteen jalanjälkeä. Itse jäin pohtimaan sitä, miten tuotteen pitkä käyttöikä vaikuttaa sen elinkaaren "jalanjälkeen". 

Nykymaailmassa valmistetaan paljon tuotteita, jotka on joko valmistettu kestämättömiksi tai "ohjelmoitu" hajoamaan tietyn ajan jälkeen. Tv-dokumentti Hehkulamppuhuijaus paljasti paljon tällaisia ohjelmoituja tuotteita. Idean takana piilee maalaisjärjen ajatus siitä, että jos yrotys valmistaa pomminvarmoja tuotteita, joiden käyttöikä on parhaimmillaan sukupolvia, ei yritys voi myydä tällaisia tuotteita loputtomasti. Kun kaikilla on hehkulamppunsa, ei kukaan osta uusia. Mutta jos hehkulampuista tekee sellaista sekundaa, mikä hajoaa käytössä, tulevat asiakkaat takaisin. Tällainen kartelli syntyi 1920-luvulla, ja ilmiötä kutsutaan suunnitelluksi vanhenemiseksi. Ilmiö yleistyi 1950-luvulla ja sillä ajateltiin pelastettavan yhteiskunta laman kynsistä vielä moneen kertaan.

Tuotteiden kestävyys on asiakkaan ja kuluttajan etu, mutta tuottajan kuolonisku. Sama pätee kodin elektroniikkaan. Tulostin ei ole ikuinen, ja uuden mustepatruunan tai -kasetin hintaa edullisemmin saat uuden tulostimen. Isovanhempieni tuore taulu-tv mykistyi yhtäkkiä, eikä heille edes suositeltu kallista huoltoa, vaan ennemmin uuden laitteen hankintaa. Kodinelektroniikan hautausmaalla alkaa olla ruuhkaa.

Ystäväni Marimerkon klassinen olkalaukku alkoi purkautua, ja liikkeessä tunnustettiin, ettei kaukomaiden tuotannolla laukuista tehdä enää yhtä kestäviä kuin aikoinaan.  Nyt on siis korkea aika vaalia vanhaa ja perittyä ja välttää Ikea-mallin kertakäyttötuotantoa.

LCA:lla pyritään vastaamaan tällaisiin epäkohtiin. Analyysin avulla halutaan löytää tuotteen epäkohtia, kuten energiankulutusta ja neitseellisten raaka-aineiden käyttöä, tuotteen elinikää ja käyttökustannuksia. Yksi hyvä esimerkki elinkaariarvioinnin tuottamista tuloksista on tuotteiden energialuokkamerkinnät, joita löytyy uusista elektroniikkalaitteista, kuten jääkaapeista ja pesukoneista.

Television energiamerkintä (Motiva)

Talouskasvun vastailmiöksi noussut Degrowth-ilmiö laajenee. Lisätietoa ilmiöstä löytyy esimerkiksi täältä. Ja jos kuluttajana haluaa pitää puoliaan tai edes yrittää moista kaiken tämän yllä mainitun suututtamana, löytyy lisätietoa kuluttajanoikeuksista ja tuotteiden takuusta Kuluttajaviraston sivuilta.

ps. Mitä tapahtui rikkoutumattomille Nylon-sukkahousuille?

Katso dokumentti klikkaamalla alla olevaa kuvaa!

Itämeren fosforikuormitus

Eilisessä (28.1.2012) Hesarissa uutisoitiin Venäjän teollisuuden aiheuttamassa merkittävästä fosforikuormituksesta Itämereen. Vaikka fosfori on rajoittava ravinne lähinnä sisävesissä, ei kuormitus siltikään ole edukseen Itämeren tilassa. Tutkimuksissa on ilmennyt Fosforitin lannoitetehtaan runsaat fosfaattifosforipäästöt Lugajokeen ja Suomenlahteen. Lisää haasteita päästöjen hillitsemiseen on tuonut venäläisen byrokratian tapa muuttaa lukuja suuntaan ja toiseen. Ongelmia on myös tiedon salailusta ja datan muokkaamisesta. 

SYKE:n erikoistutkija Seppo Knuuttila painottikin eilisessä artikkelissa näin:

"koko ympäristönseuranta ja päästöjen valvonta pitäisi järjestää uudelleen. Vastuullisilta viranomaisilta ja tutkimuslaitoksilta puuttuu myös resursseja, ja laboratorioiden laitekanta on vanhentunutta."

Ville Niinistökin ottii kantaa paljastuneeseen ilmiöön näin:

" Yrityksen johdossakin on halua puuttua päästöihin, kunhan he ymmärtävät, että me emme hae syyllisiä vaan haluamme parantaa ympäristön tilaa."

Tarvitaan kuitenkin paljon työtä ja asennemuutoksia, ennenkuin teollisuutta myös itänaapurissamme kyetään johtamaan myös ympäristön arvot huomioiden. Ympäristöpolitiikka on haasteellinen teema, sillä ympäristön tilan hyväksi tarvitaan paljon ponnistuksia ja resursseja, mutta niistä saatavat hyödyt kertyvät pitkällä aikajänteellä eikä niitä aina kyetä mittaamaan valuutalla. Tällaisten toimien perustelu nykyisessä talouden sanelemassa maailmassa on hyvin haasteellista.

Ville Niinistön kannanotto teemaan löytyy täältä.

Suomi on aikaisemminkin osoittanut haluaan puuttua Itämeren ympäristön tilaan auttamalla Venäjää. Esimerkiksi vuonna 2005 avattu Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo rakennettiin suomalaisten suurella avustuksella, ja näin kyettiin osaltamme puuttumaan Itämeren kuormitukseen. Koska Suomessa jätevedenpuhdistus on hyvin organisoitua ja tehokasta, ja kuormituksemme johtuu pääosin maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta, on hienoa, että osaamistamme kyetään ohjaamaan myös sinne, missä siitä on eniten hyötyä. Pietarissa osa kaupungin jätevesistä johdetaan edelleen käsittelemättöminä mereen, mikä kuulostaa länsimaisen korvaan käsittämättömältä.

Lisätietoa tuosta Pietarin puhdistamosta löytyy Ympäristöministeriön ja Finnfundin sivuilta. Puhdistamon vaikutuksista vesistön tilaan ja uudenlaisesta rahoitusmallista myös täällä.

Tekniikka & Talous uutisoi vuonna 2009 Venäjän kasvavasta maataloudesta ja sen valtavasta kuormituksesta Itämereen. Artikkeli julkaistiin otsikolla "Itämerta uhkaa Venäjän kanankakkapommi".

Vesi vanhin voitehista

Jäin pyörimään tuonne edellisessä postauksessa esitellylle Wonderwaterin sivuille ja innostuin koostamaan etusivun vaihtuvista kuvakkeista kuvakollaasin. Tässä riittää aihetta pohdinnoille. 

Suomalaisen vesijalanjälki

 WWF:n vesijalajäljen ennakkoraportista selviää suomalaisten runsas vedenkulutus. Vaikka Suomi on puhtaan ja käyttöveden osalta vähintäänkin hyvässä tilanteessa, moni käyttämistämme tuotteista tuotetaan alueella, missä on havaittavissa selkeää vesipulaa, jopa vesikriisi. Jokainen meistä tietää klassisen esimerkin siitä, miten paljon vettä kuluu yhden puuvillaisen t-paidan valmistamiseen - mutta ongelma kasvaa vielä siitä, että ostamamme parin euron t-paidat valmistetaan kolmannen maailman valtioissa, missä esimerkiksi tuotannon ympäristövaikutuksiin tai henkilökunnan turvallisuuteen ei kiinnitettä juuri huomiota. Kukaan ei valvo. Köyhät tehdastyöntekijät tekevät ilmaista työtä ja kärsivät ammattitaudeista ja jopa kuolevat työhönsä, kuten hiekkapestyjen farkkujen kohdalla käy.

(WWF.fi)

”Vesijalanjäljen suuruus ei välttämättä ole ratkaisevaa, vaan se miten ja missä vettä käytetään. Kotitalouksien vedenkulutuksen vähentäminen on hyvä teko hiilijalanjäljen kannalta, mutta vesijalanjälkinäkökulmasta ratkaisevaa on maataloustuotteiden alkuperä ja vaikutus tuotantoalueen vesivarojen tilaan”, sanoo WWF Suomen Ekologinen jalanjälki –ohjelman päällikkö Jussi Nikula.

WWF:n raportissa arvioidaan, että suomalainen kuluttaa noin 150 litraa vettä vuorokaudessa peseytymiseen, ruoanlaittoon ja muuhun talouskäyttöön. Silti henkilökohtainen vesijalanjälkemme on 4000 litraa. Näin ollen pääpaino vedenkulutuksemme tehostamisessa on oltava ostoksissamme. 

Ilmastonmuutoksen myötä vesikriisi tulee krisitymään ja paineet kasvamaan. Vesi on ihmiselle elämän perusedellytys, joten siitä voidaan vaikka sotia. Vesi on myös helppo terrorismin kohde sen helpon saatuttamisen takia. Juomaveden myrkyttäminen on helppo tapa tappaa laajoja kansoja. WWF:n Nikunen sanoo, että jos ilmastonmuutoksen hillinnässä on kyse energiasta ja kasvihuonekaasupäästöistä, niin ilmastonmuutokseen sopeutumisessa pääroolissa on vesi.

Tällaiset ongelmat kytevät kaikkialla maailmassa, mutta suomalaisen näkökulmasta näitä on vaikea hahmottaa tai huomata. Mitä jos tämän päivän kauppareissulla keskittyisimmekin valitsemaan tuotteet vesitehokkaasti?

World Design Capital 2012 -vuoteen liittyen myös Wonderwater -hanke on kerännyt paljon huomiota. Se on kampanja, jonka tarkoitus on jakaa tietoa globaaleista vesiongelmista ja kestävämmästä tulevaisuudesta. Sivusto on ehdottomasta vierailun arvoinen, pääset siihen tästä.

LCA

LCA eli Life Cycle Assessment oon takavuosina kuumaksi trendiksi noussut analyysi, jossa yrityksen tuotteen, kuten esineen tai palvelun koko elinkaaren aikaiset vaikutukset arvioidaan. Näin ollen tuotteille voidaan arvioida oma "jalanjälki" niiden kuormittavuuden mukaan ja analyysin avulla kyetään tunnistamaan elinkaaresta osia, joissa esimerkiksi päästöjä tai energiankulutusta olisi mahdollista tai tulisi supistaa. 

Kuva: Solidworks.com

Elinkaarianalyysi pyrkii läpinäkyvyyteen. Työstä kannustetaan laatimaan julkinen raportti ja näin edistää läpinäkyvyyden ja rehellisyyden ilmapiiriä. Esimerkiksi energiatehokkaan pyykinpesukoneen elinkaari voikin olla räikeä, kun laitteeseen käytetään neitseellisiä raaka-aineita ja matka alihankkijoilta kuluttajalle on pitkä. Jos laitteen jälkikäytöstä tai hävittämisestä ei ole suunniteltu heikentää sekin tuotteen elinkaaren tehoa. 

Omasta mielestäni LCA on hieno keksintö, vaikkakin sen käyttö on paikoin hankalaa. Tietoa ja dataa analyysiin tarvitaan valtavasti, laskutoimitukset ovat monimutkaisia ja usein odottamattomista tuloksista yritys syyttää analyysia, ei omaa toimintaansa. Oikein käytettynä analyysilla on kuitenkin paikkana ekotehokkuuden, uusiokäytön ja ekologisuuden maailmassa.

Pohjoiskalotin makea vesi

Kuten aikaisemminkin olen uumoillut, ei ilmastonmuutokseen liittyvässä ennustamisessa mitään voida pitää varmana. Toissapäivänä julkaistussa Naturen uutisessa raportoidaan tutkimusryhmän tuloksia siitä, miten pohjoisnavan makeanveden varastot ovat kasvaneet viime vuosina. Tutkimus perustuu pitkälti satelliittikuviin.

Taustalla tässä piilee siis pohjoisnavan jäätiköiden sulaminen, mikä luonnollisesti lisää makean veden määrää alueella. Sulamisvedet myös laskevat meriveden suolapitoisuutta, joka vaikuttaa mm. veden fysiikkaan ja alueen eliöstöön.

Lisäksi sulamisen ja makeanveden myötä on kyetty havaitsemaan myös merenpinnan tason nousemista, mikä käy ilmi myös alla olevassa tutkimusryhmän tuottamassa kuvasarjassa. 

Uutinen löytyy kokonaisuudessaan Naturen sivuilta, linkki tässä.

Sähköpostiosoite

Tuli edellisen lumen vastaanottopaikkojen tekstin myötä mieleen, että jos vesien, kaupunkialueiden, maankäytön, ilmastonmuutoksen tms. teeman saralta on herännyt kysymyksiä, saa niitä toki esittää! Jos ei halua jättää kommenttia tänne tekstien jälkeen, ovat kysymykset tervetulleita myös sähköpostitse: 

Kemikaalikimara

Tämä ei nyt liity hulevesiin tai kaupunkitulvan uhkakuviin juuri mitenkään, mutta tutustuin tänään Kemikaalikimara- blogiin ja innostuin täysin. Olen tavannut blogin kirjoittajan henkilökohtaisesti ja voin vakuuttaa hänene innostuksen ja samalla myös aidon huolen kemiaaleista arjessamme. Blogissa pyritään välttämään mainostamista ja tuotetestejä ja keskittymään olennaiseen - löytäen samalla myös kemikaalimaailmastamme porsaanreikiä.

Suosittelen tutustumaan! Blogiin pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaa, löytyypä blogista myös vesi- ja ilmasto  -kategoriat.

Lumenkaatopaikat

Huomasin blogini tilastoista, että kaikista julkaisuista eniten mielenkiintoa on herättänyt lumenkaatopaikkoja koskenut teksti. Tässäpä siis hieman lisäinfoa noista keräyspaikoista, tiedä vaikka tänä talvena pelkät keräyspaikat riittäisivät eikä lunta tarvitsisi viime talven tapaan enää lapata suoraan mereen. Esimerkiksi Töölönlahden pohjasedimentin näytteissä on huomattu selkeitä merkkejä lumenkaadon vaikutuksista altaan vedenlaatuun. Kiinnostuneille suosittelen esimerkiksi tätä julkaisua:

Tikkanen, Matti; Atte Korhola, Heikki Seppä and Juhani Virkanen (1997). A long-term record of human impacts on an urban ecosystem in the sediments of Töölönlahti Bay in Helsinki, Finland. Environmental Conservation 24:4, 326-337.

 Leea Fraktman on selvittänyt itse lumenkaatopaikkojen maaperän tilaa, mielenkiintoinen tutkimus häneltäkin. Käytännön haasteita tutkimukseen toi esim. alueiden hyvin painunut maaperä, joka hankaloitti näytteenottoa.

Kuva: YLE

Tällä hetkellä Helsingissä toimii kahdeksan lumen vastaanottopaikkaa, jossa lunta kerätään ja säilytetään poissa kaupungin kaduilta. Lumen toimittaminen alueelle on maksullista.

Aina avoimet vastaanottopaikat

• Hernesaari, Hernesaaren laituri
• Viikki, vanha puhdistamo, ajo Viikintieltä, Hernepellonkujasta 250 metriä pohjoiseen
• Vuosaari, ajo Laivanrakentajantien pohjoispäästä

Rajoitetusti avoimet vastaanottopaikat

• Herttoniemi, Fastholmaan johtavan tien eteläpuoli, ajo Majavatieltä
  avoinna ma–pe 6.30–22.30, la 6.30–14.30
• Kyläsaari, Kyläsaarenkatu 8  avoinna ma–ke 6.30–22.30, to–pe 6.30–20.30, la 6.30–14.30
• Malmi, Varapaikka Tuomarinkylän pelto
• Maununneva, ajo Kaarelanvierrolta, avoinna ma-la 6.30–15.00 ja su 7.00–15.00
• Oulunkylä, ajo Risupadontieltä

Helsinkiläinen lumi on kyllä hinnoiteltu hyvin, siilä yhden lumikuorman toimittaminen kaupungin hallinnoimalle keräysasemalle kustantaa 17,50 euroa + alv 23 % lumikuormalta. Jos haluat lisätietoa lumen vastaanottopaikoista ja hinnoittelusta, avaa linkki tästä. Karttakuva vastaanottoasemien sijainneista tämän linkin takaa.

Viime kesän uutinen Maununnevan sulamattomasta vastaanottopaikasta löytyy täältä.

Espoossakin lumen vastaanottaminen on maksullista toimintaa, hinnoittelu näyttää olevan identtinen Helsingin asemien kanssa. Pääasiallinen vastaanottopaikka sijaitsee Laajalahdessa ja tarvittaessa käytössä on myös muita asemia. Itse vierailin toissa talvena Mankkaan asemalla. Espoon asemista lisätietoa täällä.

Vantaalla on käytössä kaksi vastaanottavaa asemaa; toinen Kulomäessä ja toinen Vehkalanmäessä. Näistä lisätietoa täällä.

ps. vuoden 2010 julkaisu samasta aiheesta löytyy täältä.

Tammikuun toiset näytteet

.. hain eilen. Auto hajosi taas lauantaina, ja kun auto oli hinattu huoltoon, tajusin jättäneeni takakonttiin kaiken näytteenhaussa tarpeellisen alkaen aina laatikoiden avaimesta. Joten näytteet on haettu eilen. Pihlajamäessä näytekanisteri oli umpijäässä, joten sen sulattaminen on tässä vielä työn alla, Veräjämäeltä ei taas ollut kertynyt pisaran pisaraa, johtuen jonkinlaisesta häiriöstä laitteistossa. Huoltomies kehotti kokeilemaan josko pistokkeen irrottaminen auttaisi ongelmaan. Ongelmia on itse asiassa kaksi: 

• virtaama-anturi kyllä rekisteröi virtaamaan, mutta näytteenotin herjaa, että seuraavaan näytteenottoon on aina 100%. Näytteitä ei siis ole kertynyt.
• toiseksi johtokykyä ei analysoida. Laitteisto kyllä seuraa sameutta, mutta sekään ei välity nettiin. Äh. 

Olen tänään kirjoittanu graduun kappaletta ekosysteemipalveluista. Mielenkiintoista kirjallisuutta on paljon, mutta kaiken tekstin lomasta välittyy suuri epävarmuus ja puute tutkimustiedosta. Esimerkiksi puhtaan veden kohdalla huoli on kuitenkin selvä,  koska herkkiä vesiekosysteemejä uhkaavat sekä ilmastonmuutos että väestönkasvu. Oheisessa taulukkosa on tuloksia mallinnuksesta, jossa havainnoitiin näiden kahden muuttujan merkitystä puhtaan veden tarjonnan ja kysynnän suhteesta.

 

Taulukkossa on havainnoitu kolmea eri skenaariota. A-vaihtoehdossa on huomioitu yksin ilmastonmuutoksen vaikutukset, B-vaihtoehdossa kasvavan väestön aiheuttama veden kysynnän kasvu ja C-vaihtoehdossa sekä ilmastonmuutos että väestön kasvava veden kysyntä. Luvut kuvaavat kysynnän prosentuaalista kasvua suhteessa veden tarjontaan. Esimerkiksi skenaarion C kohdalla, jossa sekä ilmastonmuutos että väestönkasvu on huomioitu, tulee vedenkysyntä kasvamaan huomattavasti, ja samalla oletettavasti vedentarjonta hiipumaan. Varsinkin Afrikan ja Etelä-Amerikan kohdalla tulos on hälyyttävä. Voisin veikata, että puhtaasta vedestä tulee kehittymään arvokas valuutta ja markkinaelementti, aivan kuten raakaöljy on nyt. Ne, joilla on varaa ajavat autolla ja lentävät, ja tulevaisuudessa ne, joilla on varaa juovat yltäkylläisinä vettä. 

Lähteet:

Malmqvist, B. & S. Rundle (2002) Threats to the running water ecosystems of the world. Environmental conservation 29:2, 134-153. 

Vörösmarty, C.J., P. Green, J. Salisbury & R.B. Lammers (2000). Global water resources: vulnerability from climate change and population growth. Science 289: 284–288.

Lumimäärät ja lumen vesiarvo

Kuten edellisessä kirjoituksessa esittelin, on tämän talven lumimäärät viime vuotta heikompia - tai näin ainakin Etelä-Suomessa. Oheissa kuvissa on esitelty Ilmatieteenlaitoksen eri asemien lumihavaintoja tältä ja viime talvelta ja peilattu niitä pitkän aikavälin keskiarvoihin, jotka on esitetty punaisin pistein. 

Hangen korkeuden lisäksi lumessa tärkeä ominaisuus on sen vesiarvo - vaikka hanki olisikin paksu, ei sen sisältämä vesimäärä välttämättä ole paljoa, eikä se näin olle aiheuta välttämättä suuria kevättulvia. näin kävi esimerkiksi keväällä 2011. Tällaiset lumen ominaisuudet ovat tärkeää tietoa arvioitaessa sulamisen luonnetta ja lumen roolia eristävänä pintana. 

Valkoinen tammikuu

Loppiaisen jälkeen toimistolla on uuden jännittävää tunnelmaa. vuodenvaihteen myötä kahden kollegan väitökseen liittyneet työkomennukset yliopistolla ja Aalto-korkeakoululla ovat päättyneet ja toimistolla on entistä enemmän väkeä töissä. On uusia pöytiä, tietokoneita ja enemmän kahvinjuojia. Aamulla verkossa oli jälleen ilmastonmuutosuutinen.Klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

Itse päätin ottaa (jälleen) rivakan palaamisen gradun pariin. Kevään aikana ei ole kursseja, Otaniemen kurssit on saatu valmiiksi ja töissäkin on hiljaista. Sain inspiraation puuttua gradun rakenteeseen viikonloppuna ja ajattelin tänään paiskia illan sen parissa. Tietysti luvassa on myös yllätyskäynti vanhemmille äidin syntymäpäivien kunniaksi - onnea!

Lisäksi olen pyrkinyt remontoimaan elämääni. Aamupalalla oli mansikkarahkaa, joulun konvehdit on syöty ja seuraavaksi ne pyritään kuluttamaan. Tavoite on saada mieli tasapainoon ja vauhtiin. Poistin itseni Facebookista jotta en käyttäisi koneella kohtuuttomasti aikaa tyhjänpäiväiseen. Lisäksi pääkopalle ja mielelle tekee valtavasti hyvää se, että ulkona on lunta! Junakin saa nyt rauhassa myöhästellä, ei haittaa! Valkeaa maanantaita ja viikon alkua!

ps. Lumesta tuli mieleen, että ohessa on esitetty kuluneen talven lumitilastot kartoilla. Varsin eri näköistä kuin viime talvena!

Lunta - sittenkin!

Hyvää alkanutta vuotta! Vuoden ensimmäisen työpäivän kunniaksi työskentelin sellaisella teholla etten huomannut hetkeen ulkona alkanutta lumipyryä - talvi näyttää saapuvan myös Helsinkiin. Tänään on jälleen luvassa näytteenhaku, pitkästä aikaa hieman eri näköisessä säässä. 

HS uutisoi tänään, että kulunut joulukuu oli Etelä-Suomessa sateisin lähes 40 vuoteen. Uutisen saa suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Sain myös tänään kutsun puhujaksi keväällä yliopistolla järjetettävään Muuttuvat talvet -työpajaan, enkä voisi olla enempää innoissani. Tapahtuman järjestäjä oli innostunut hulevesiteemasta VACCIA-hankkeen loppuseminaarin esityksen myötä ja otti tänään yhteyttä. Maaliskuussa siis luvassa tällaista!