Valuma-alueiden erot talvella

Laadin viikonlopun aikana kuvaajia viime syksyn datasta. Yhteen kuvaajista olis tarkoitus piirtää kolmen valuma-alueen kokonaisvalumat, ja kuvaajasta saikin hyvin luettua Pasilan ja Pihlajamäen kuvaajat, mutta Veräjämäen kuvaajasta tuli pohjaa laahaava käyrä. Tässä selitys:

Kolme valuma-aluettamme ovat keskenään hyvin erilaisia, sekä alaltaan että luonteeltaan. Alueista suurin on Pihlajamäki, noin 44 hehtaaria, jolta vettä päätyy hulevesiputkeen paljon ja jolla pohjavirtaamaakin on paljon. Pasilassa valuma-alue kattaa noin 23 hehtaaria, mutta koska alue lähes kauttaaltaa läpäisemätöntä pintaa, ei sadevesi juuri imeydy vaan päätyy putkeemme lähes kokonaan. Veräjämäen valuma-alueen ala on ovain 15 hehtaaria, eli alueelle sataa absooluuttisesti vähemmän vettä kuin esimerkiksi Pasilaan. Lisäksi Veräjämen alue ei ole juurikaan läpäisemätöntä pintaa, vaan sadevettä imeytyy maahan ja kasvillisuuden käyttöön runsaasti, jolloin vettä varastoituu sadetapahtuman jälkeen maaperään ja vapautuu siitä hiljalleen hulevesiputkeemme tasoittaen näin virtaamaa.

Pasilan virtaaman luonnetta voi kuvailla sillä, että heittäisi kauhallisen vettä jalkakäytävälle. Vesi ei imeydy katuun, vaan se valuu heti pois. Veräjämäen tilannetta kuvaisi hyvin se, että sama kauhallinen vettä kaadettaisiin pesusienelle. Osa vedestä imeytyisi sieneen ja osa valuisi suoraan pois. Sienestä vettä poistuisi hiljalleen ajan kanssa.

Tässä veden viipymisessä piilee hulevesien käsittelyn nykytila. Haasteena kaupungeissa ovat läpäisemättömät pinnat, joiden johdosta sateiden vedet huuhtoutuvat rivakasti ja voimalla hulevesiputkiin. Kovemmilla sateilla päästää todistamaan taajamatulvia, kun sadevesiviemäreiden kapasiteetti kohtaa veden volyymin. Tämän takia kaupunkissuunnittelussa pyritään nyt luomaan viivytys- ja imeytysjärjetelmiä, joihin osa sadevedestä saadaan varastoitua ja näin lievennettyä tulvahuippua ja valutettua osa sadevedestä pois rauhassa suurimpien virtaamien jälkeen. Tällaisia pilottikokeiluja on järjestetty Viikin uusille asuinalueille ja niiden toimivuus on tiedostettu laajasti.

Esimerkiksi viime sunnuntain Helsingin Sanomissa kerrottiin Espoon kaupungin ryhtyneen suunnittelemaan talven lumihaasteiden myötä omia hulevesiratkaisujaan. Katsotaan millaisia toteutuksia Espoo tekee.

Kaikki hyvin

Lämmittelen juuri sormia aamun ulkoilun jäljiltä. Kävimme ohjaajani kanssa kiertämässä näyteasemat läpi ja tarkistamassa, että kaikki toimii suunnitellusti. Ohjaaja kehui panostani työhön ja samalla sovittii kevään aikataulutuksesta.

Vesinäytteitä olen kerännyt 1.7.2010 alkaen, ja nyt pohdinkin sitä, olisiko viisaampaa yrittää valmistua ennen kesää vaie kerätä täyteen 12 kuukauden näytesarja (joka olisi työläs rupeama, mutta jonka avulla saisin selvitettyä valuma-alueiden vuosittaisen kuorman). Kunnianhimoisena yksilönä taivun herkästi keräämään koko vuoden näytesarjan ja saamaan laadullisesti ja sisällöllisesti merkitsevämmän gradun.

Ohjaajani kehui myös kirjallisia taitojani ja tiedusteli, aionko suuntautua jatkossakin maantieteelliseen sisällöntuottamiseen. No tietysti! Tällä hetkellä unelmatyöltä vaikuttaisi työ, missä saisi a) tuottaa tietoa tutkimalla ja kirjallisuuteen perehtymällä b) jakaa tätä tietoa eteenpäin lukijoille käyttökelpoisessa muodossa. Vuodenvaihteen uudet työkuviot saivat aikaan uudenlaista motivaatio ja kunnianhimoa töidenhakuun ja urasuunnitelmiin. Tulisikohan tästä tytöstä konsulttia, jooko?

Ensi viikolla on tarkoitus istua saman pöydän ääreen labrainsinöörin ja graduohjaajan kanssa ja lyödä lopullisesti lukkoon vesille suoritettavat näytteet, sillä itselläni on palo päästä analysoimaan näytteitä. Lisäksi labra haluaa varmasti päästä käyttämään varaamiani muovipulloja ja arkkupakastinta, jonka näytteeni ovat vallanneet. Kerron kun tiedän lisää!

Näytteenhaku viikko 02

Suomen sään nopeat muutokset, huomaa alarivin suure heilahtelut (Foreca)

Viime päivien säätä on leimannut jatkuva vaihtelu. Kun vielä sunnuntaiaamuna sai lähteä töihin 20 asteen pakkasessa oli eilen muutama aste plussaa. Tämä aiheuttaa muutoksia myös katujamme peittävään lumeen. Lämpiminä päivinä lumi sulaa ja tiivistyy ja kylminä päivinä se jäätyy takaisin. Lämpiminä päivän tapahtuva sulaminen lisää myös huleveden määrää ja huuhtoo alueelta ainesta pois.

Maanantain sulaminen näkyi eilen myös hulevesiasemilla. Murheenkryyniksi leimautunut Veräjämäkikin oli pitkästä aikaa auki, vaikka virtaama olikin mittareiden mukaan hyvin pientä, noin litran sekunnissa. Myös näytteenotin oli sulanut, sillä kanisterissa oli hyvin vettä. Lauhtumisen ansiosta lukotkin sai aukaistua ilman hanskoja tai jäisten lukkojen polttavaa tunnetta. Lapioimisesta on tullut jo rutiinia.

Pihlajamäessä virtaama oli suurta, 13-15 litraa sekunnissa ja putkesta kuuluikin hieno kohina vettä hakiessani. Säädin laatikon pakkasvahtia pienemmälle, sillä ennen joulua kovilla pakkasilla vesinäytteet olivat jäätyneet ja säädin vahtia tuolloin voimakkaammalle. Illan hienoin hetki oli huomata kettu, joka tuli uteliaana lähietäisyydelle tutkimaan askareitani. Kaupunkiluonnon hienouksia! Sain joululahjaksi uuden kameran, mutta en ole menneillä pakkasilla uskaltanut ottaa sitä mukaan maastoon - eilen olisi kyllä pitänyt olla mukana!

Pasilassa avo-oja on pari viime kertaa ollut pinnasta jäässä, mutta nyt oja erottui valkeasta maisemasta tummana nauhana, sillä sen pintakin oli sulanut. Uomaan oli myös vierinyt paljon lunta johtuen Mäkelänrinteen parkkipaikan lumitöistä.

Tämän viikon näytteenotto sujui siis kaikin puolin onnistuneesti! Kaikissa asemissa laitteisto näytti toimivan ja vettä saatiin talteen. Ilmeisesti laitteisto ei vain ole tottunut äärimmäisii pakkasiin, todennäköisemmin kuitenkin tämän viikon kokemusten perusteella voidaan sanoa, että Veräjämäellä uoma oli tosiaan kokonaan jäässä, ei vain laitteistomme.

Gradutilanne, tammikuu 2011

Sain tänään oudon kutinan palata graduni suunnitelman pariin. Syksyn GIS (paikkatieto) -kurssin myötä opin paljon teoriaa ja käytäntöä siitä, millaisia karttoja voisin laatia graduuni valuma-alueistani.

Ennenkuin syksyn opit ehtivät unohtua, olisi tarkoitus ryhtyä karttatyöhön. aluksi olisi digitoitava valuma-alueen rajaus. Valuma-alueen rajat piirretään ArcMapissa vektorimuotoon käyttäen pohjatietona sekä dem-aineistoa (eli korkeuskäyriä) että karttaa hulevesiputkistosta (tämäkin tieto täytyy siis digitoida pohjakartallemme). Pohjakartta on sidottu koordinaatistoon, eli se sisältää sijainti- ja etäisyystietoa. Sen avulla voidaan laskea valuma-alueen pinta-ala.

Valmis digitoitu aineisto yhdistetään julkisen palvelun tarjoamaan maankäyttöaineistoon, joka on kaikkien ladattavissa verkosta. Nämä layerit eli karttatasot yhdistetään ja näin voidaan maankäyttökartoista rajata valuma-alueemme alue tarkasteltavaksi.

Tarkoitus on tarkastella jokaisen valuma-alueen maankäyttöä ja niiden osuuksia sekä läpäisemättömän pinnan osuutta koko alasta. Toivon kykeneväni tuottamaan korkealaatuisia karttoja, joilla olisi laajempaakin käyttöarvoa.

Lisäksi nyt olisi aika jälleen palata kirjallisen työn pariin. Valtaosa artikkeleista on jo läpikäyty, mutta niiden pohjalta pitäisi vielä kirjoittaa graduun teoriaosuutta.

Lisäksi olisi tarpeen ohjaajani kanssa päästä yksimielisyyteen siitä, mitä vesistä tullaan analysoimaan. Näytteitä on ehtinyt kertyä paljon ja haluaisin päästä niiden kanssa eteenpäin. Tullaanko kaikilta alueilta tarkastelemaan samoja tekijöitä ja muuttujia? Entä kuinka paljon esimerkiksi Pasilan vesiä tulisi laimentaa ennen analyysiä? Liian suureti pitoisuudet haittaavat heikompien aineiden analyyseja ja rikkovat arvokasta labralaitteistoa. Toisaalta vesistämme ei etukäteen tiedetä niiden konsentraatioista mitään, joten työ on taatusti haastavaa - en edes odota joutuvani selvittämään näitä ongelmakohtia yksin.

ps. Tutustu videoon hulevesistä! Linkki videoon tässä.

Viikko 52

Tällä viikolla parin viikon takainen epäonneni jatkui. Pakkasta on riittänyt ja saimme viettää valkean joulunkin, mikä teki hyvää kiireisen syksyn jälkeen riutuneelle mielelle.


Näytteenhaku tapahtui kirpeässä pakkasessa, eikä lukkojen avaaminen rukkaset kädessä oikein luonnistu, mutta ilman hanskoja kylmä auta suorastaan polttaa ihoa. Pihlajamäessä oli viime kerralla kytketty pakkasvahti kovemmalle, minkä ansiosta vesinäytteemme oli nestemuodossa, ehkä hieman hileisessä sellaisessa. Virtaama oli putkessa melkein 10 l/s, mikä tuntuu näillä pakkasilla suurelta! Sain siis myös ICP-MS - analyysia varten otettua veden näytteenottimella. Hienoa!


Veräjämäessä jatkui viime kerran epäonni. Joko putki on aidosti jäässä tai sitten vain virtaama-anturimme on siinä kunnossa. Joka tapauksessa näyteastiamme ammotti tyjyyttään enkä saanut näytteenotinta nostamaan pulloon edes sen hetkistä kertanäytettä. Tälle olisi tehtävä jotain, mutta mitä? Vai onko syytä vain luottaa siihen, että talven pakkanen on saanut sateen viipymään valuma-alueelle jäänä ja lumena?

Pasilassa sai taas lapioida tiensä laatikon luo. Jää nähtäväksi, miten laatikon luo pääsee jatkossa jos lumimäärä tästä vielä kasvaa. Pasilan laitteisto toimii moitteettomasti, vesinäytettä oli odottamassa kokonainen kanisteri ja näytteenotin nosti reippaasti vielä ICP-MS -näytteenkin pulloon. Näin se homma toimii!

Nyt kevään kynnyksellä on aika rauhoittaa muut opinnot ja keskittyä jo kerättyjen vesinäytteiden analyyseihin. Ohjaajani kanssa on kuitenkin vielä epäselvyyttä siitä, mitä kaikkea vesistä on relevanttia analysoida. Laboratorioanalyysit eivät ole halpaa huvia ja nykyisenkaltaisessa resurssipulassa ei ole mielekästä keskittyä kuin kaikkein tarpeellisimpiin analyyseihin.

Viikko 50

Alohat kaikille!

Pahoittelen blogini hiljaiseloa, mutta syyskauden loppurutistukset koulussa ja pikkujoulusesonki töissä söivät loppuvuodesta mehut eikä aikaa päivittää blogia juurikaan ollut. Mutta täällä, ollaan, joulun suklaaähkystä toipuneena lumen määrä ihastelemassa! Keskustelin juuri eilen kollegani kanssa siitä, miten suomalaiset tuntevat nykyään ilmastonmuutoksen niin hyvin. Ilmastonmuutos on ollut agendalla vahvasti vasta viitisen vuotta, mutta osaamme jo liittää sen kaikenlaisiin anomalioihin ja epätavallisiin ilmiöihin. Esimerkiksi kuluvan talven osalta on jo ehditty spekuloida sitä, onko kyseessä normaalikauteen kuuluva talvi, onko näin runsasluminen ja kylmä talvi jokin poikkeus vai onko ilmastonmuutoksen mukanaantuomiksi epäillyt ääri-ilmiöt tämänkin taustalla. Aikuinen kollgenia naureskeli, että hänen mielikuvissaan tämä edustaa tavallista talvea, kun taas ihmisten muistissa talvi on sitä loskasirkusta missä olemme eläneet muutamat viimevuodet. Toivottavasti runsaslumiset ja pakkasenpurevat talvet ovat siis taas jäädäkseen.

 Ainoa asia, missä pakkasesta on haittaa omalla kohdallani on näytteenhakuni. Viikolla 50 näytteenhakukiertueeni sisälsi paljon lapiointia, sillä lumikuorman alta ei aluksi pilkottanut kuin pientä katonreunaa näytelaatikoistani. Pasilassa katuylläpito oli haudannut laatikon täysin, joten lapiointia riitti. Kova pakkanen oli iskenyt myös lukkoihin, joten hain huoltoasemalta lukkosulaa ja sytkärin, jotta pääsin laatikosita sisään. Pihlajamäessä kanisterin näytevesi oli jälleen jäätynyt, mutta virtaamaa putkessa riitti hyvin. Sama juttu Pasilassa. Veräjämäessä virtaamamittari on ilmeisesti lämpökaapeleista huolimatta) jäätynyt, joten en saanut sen hetkistä näytettä otettua.

Labrassa huomasin Pasilan veden olevan ulkonäöltään hyvin tummaa ja sakeaa. Pulloa käännellessäni sain veden vaahtoamaan! Mitä lie vesissäni jälleen...