Pahoittelen blogini hiljaiseloa, mutta syyskauden loppurutistukset koulussa ja pikkujoulusesonki töissä söivät loppuvuodesta mehut eikä aikaa päivittää blogia juurikaan ollut. Mutta täällä, ollaan, joulun suklaaähkystä toipuneena lumen määrä ihastelemassa! Keskustelin juuri eilen kollegani kanssa siitä, miten suomalaiset tuntevat nykyään ilmastonmuutoksen niin hyvin. Ilmastonmuutos on ollut agendalla vahvasti vasta viitisen vuotta, mutta osaamme jo liittää sen kaikenlaisiin anomalioihin ja epätavallisiin ilmiöihin. Esimerkiksi kuluvan talven osalta on jo ehditty spekuloida sitä, onko kyseessä normaalikauteen kuuluva talvi, onko näin runsasluminen ja kylmä talvi jokin poikkeus vai onko ilmastonmuutoksen mukanaantuomiksi epäillyt ääri-ilmiöt tämänkin taustalla. Aikuinen kollgenia naureskeli, että hänen mielikuvissaan tämä edustaa tavallista talvea, kun taas ihmisten muistissa talvi on sitä loskasirkusta missä olemme eläneet muutamat viimevuodet. Toivottavasti runsaslumiset ja pakkasenpurevat talvet ovat siis taas jäädäkseen.
Ainoa asia, missä pakkasesta on haittaa omalla kohdallani on näytteenhakuni. Viikolla 50 näytteenhakukiertueeni sisälsi paljon lapiointia, sillä lumikuorman alta ei aluksi pilkottanut kuin pientä katonreunaa näytelaatikoistani. Pasilassa katuylläpito oli haudannut laatikon täysin, joten lapiointia riitti. Kova pakkanen oli iskenyt myös lukkoihin, joten hain huoltoasemalta lukkosulaa ja sytkärin, jotta pääsin laatikosita sisään. Pihlajamäessä kanisterin näytevesi oli jälleen jäätynyt, mutta virtaamaa putkessa riitti hyvin. Sama juttu Pasilassa. Veräjämäessä virtaamamittari on ilmeisesti lämpökaapeleista huolimatta) jäätynyt, joten en saanut sen hetkistä näytettä otettua.
Labrassa huomasin Pasilan veden olevan ulkonäöltään hyvin tummaa ja sakeaa. Pulloa käännellessäni sain veden vaahtoamaan! Mitä lie vesissäni jälleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti