Kolme valuma-aluettamme ovat keskenään hyvin erilaisia, sekä alaltaan että luonteeltaan. Alueista suurin on Pihlajamäki, noin 44 hehtaaria, jolta vettä päätyy hulevesiputkeen paljon ja jolla pohjavirtaamaakin on paljon. Pasilassa valuma-alue kattaa noin 23 hehtaaria, mutta koska alue lähes kauttaaltaa läpäisemätöntä pintaa, ei sadevesi juuri imeydy vaan päätyy putkeemme lähes kokonaan. Veräjämäen valuma-alueen ala on ovain 15 hehtaaria, eli alueelle sataa absooluuttisesti vähemmän vettä kuin esimerkiksi Pasilaan. Lisäksi Veräjämen alue ei ole juurikaan läpäisemätöntä pintaa, vaan sadevettä imeytyy maahan ja kasvillisuuden käyttöön runsaasti, jolloin vettä varastoituu sadetapahtuman jälkeen maaperään ja vapautuu siitä hiljalleen hulevesiputkeemme tasoittaen näin virtaamaa.
Pasilan virtaaman luonnetta voi kuvailla sillä, että heittäisi kauhallisen vettä jalkakäytävälle. Vesi ei imeydy katuun, vaan se valuu heti pois. Veräjämäen tilannetta kuvaisi hyvin se, että sama kauhallinen vettä kaadettaisiin pesusienelle. Osa vedestä imeytyisi sieneen ja osa valuisi suoraan pois. Sienestä vettä poistuisi hiljalleen ajan kanssa.
Tässä veden viipymisessä piilee hulevesien käsittelyn nykytila. Haasteena kaupungeissa ovat läpäisemättömät pinnat, joiden johdosta sateiden vedet huuhtoutuvat rivakasti ja voimalla hulevesiputkiin. Kovemmilla sateilla päästää todistamaan taajamatulvia, kun sadevesiviemäreiden kapasiteetti kohtaa veden volyymin. Tämän takia kaupunkissuunnittelussa pyritään nyt luomaan viivytys- ja imeytysjärjetelmiä, joihin osa sadevedestä saadaan varastoitua ja näin lievennettyä tulvahuippua ja valutettua osa sadevedestä pois rauhassa suurimpien virtaamien jälkeen. Tällaisia pilottikokeiluja on järjestetty Viikin uusille asuinalueille ja niiden toimivuus on tiedostettu laajasti.
Esimerkiksi viime sunnuntain Helsingin Sanomissa kerrottiin Espoon kaupungin ryhtyneen suunnittelemaan talven lumihaasteiden myötä omia hulevesiratkaisujaan. Katsotaan millaisia toteutuksia Espoo tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti