Sain tänään oudon kutinan palata graduni suunnitelman pariin. Syksyn GIS (paikkatieto) -kurssin myötä opin paljon teoriaa ja käytäntöä siitä, millaisia karttoja voisin laatia graduuni valuma-alueistani.
Ennenkuin syksyn opit ehtivät unohtua, olisi tarkoitus ryhtyä karttatyöhön. aluksi olisi digitoitava valuma-alueen rajaus. Valuma-alueen rajat piirretään ArcMapissa vektorimuotoon käyttäen pohjatietona sekä dem-aineistoa (eli korkeuskäyriä) että karttaa hulevesiputkistosta (tämäkin tieto täytyy siis digitoida pohjakartallemme). Pohjakartta on sidottu koordinaatistoon, eli se sisältää sijainti- ja etäisyystietoa. Sen avulla voidaan laskea valuma-alueen pinta-ala.
Valmis digitoitu aineisto yhdistetään julkisen palvelun tarjoamaan maankäyttöaineistoon, joka on kaikkien ladattavissa verkosta. Nämä layerit eli karttatasot yhdistetään ja näin voidaan maankäyttökartoista rajata valuma-alueemme alue tarkasteltavaksi.
Tarkoitus on tarkastella jokaisen valuma-alueen maankäyttöä ja niiden osuuksia sekä läpäisemättömän pinnan osuutta koko alasta. Toivon kykeneväni tuottamaan korkealaatuisia karttoja, joilla olisi laajempaakin käyttöarvoa.
Lisäksi nyt olisi aika jälleen palata kirjallisen työn pariin. Valtaosa artikkeleista on jo läpikäyty, mutta niiden pohjalta pitäisi vielä kirjoittaa graduun teoriaosuutta.
Lisäksi olisi tarpeen ohjaajani kanssa päästä yksimielisyyteen siitä, mitä vesistä tullaan analysoimaan. Näytteitä on ehtinyt kertyä paljon ja haluaisin päästä niiden kanssa eteenpäin. Tullaanko kaikilta alueilta tarkastelemaan samoja tekijöitä ja muuttujia? Entä kuinka paljon esimerkiksi Pasilan vesiä tulisi laimentaa ennen analyysiä? Liian suureti pitoisuudet haittaavat heikompien aineiden analyyseja ja rikkovat arvokasta labralaitteistoa. Toisaalta vesistämme ei etukäteen tiedetä niiden konsentraatioista mitään, joten työ on taatusti haastavaa - en edes odota joutuvani selvittämään näitä ongelmakohtia yksin.
ps. Tutustu videoon hulevesistä! Linkki videoon tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti