Viikko 48

Noniin, näytteet on noudettu. Oli ilo huomata, että pakkasista huolimatta näytteet toimivat ja astioissa riitti näytevesiä. Itse ihmettelen laitteen herjaa jälleen näytteenottokertojen määristä. Lisäksi jokaisen näytepisteen virtaamamittari näytti puhdasta nollaa, joten en tiedä onko a) hulevesiputki päässyt jäätymään (todennäköistä vain Pasilassa) vai b) onko antureille käynyt pakkasten myötä jotain.

Nähtäväksi jää. Näytteenotin sai kuitenkin hörpättyä näytettä putkesta ilman suurepia ongelmia, joten täysin umpijäässä rummut eivät voi olla. Haastetta tämä tuo lähinnä sen takia, että näyttenottimemme ovat virtaamapainotteisia, joten ne seuraavat virtaama-antureiden ilmoittamia arvoja ja keräävät näytteitä aina tietyn virtaamamäärän, esimerkiksi sadan kuution välein. Nyt, kun anturit antavat arvoksi pelkkää nolla ei näytteenotin ymmärrä kerätä näytteitä.

Pihlajamäessä laatikon pakkasvahti oli pettänyt ja näytevesikanisterin sisältö oli päässyt jäätymään. Astia oli onneksi kestänyt pakkaslaajenemisen ja nyt odottelen huomiseen jotta saisin näytteestä jälleen nestemäistä.

Talven valtti on lumi. Ehjästä hangesta tietää, ettei kukaan ole käynyt näyteasemiemme laatikoilla vaan ne ovat saaneet seisoa alueilla täysin rauhassa. Eipä edes kesä tuonut niiden kylkiin maalauksia, kuten Lahdessa ehti käydä.

Tilannekatsaus

Hui, onko edellisestä kirjoituksesta jo noin kauan aikaa! Viime viikkoina aika on taas ollut kortilla ja yöunet on jääneet prioriteettilistan pohjapahnoihin. Hulevesiasemille kuuluu kuitenkin hyvää. Pari viikkoa sitten, juuri ennen lumentuloa käytiin näytepisteille asentamassa lämpökaapelit estämään laitteiden ja näytteenotinputken jäätyminen. Kreivin aikaan etten sanoisi! Lisäksi itse kaapeissa on pakkasvahdit, jotka pyrkivät pitämään laatikoiden sisälilman +5-asteisena. Laitteet ovatkin joutuneet tosikoitokseen viime viikkoina.

Edellisen kerran hain vedet tasan kaksi viikkoa sitten torstaina, jolloin ensilumi satoi Helsinkiin - virtaama oli runsasta kaikissa näytepisteissä ja vesi sisälsti silmämääräisestikin paljon kiintoainesta - liukoisista tiedetään paremmin labra-analyysien jälkeen. 

Huomenna on tarkoitus hakea taas näytteet ja tarkistaa samalla, mitä näytepisteille kuuluu. Talvi alkoi todella yllättäen, joten en tiedä vielä täysin, miten asemat reagoivat lumeen ja pakkaseen. Talvi oli tervetullut myös siksi, että pääsemme keräämään talviajan hulevesiä - niitä kun ei ole aikaisemmin juuri tutkittu ja ne ovat tähän asti olleet koostumukseltaan ja luonteeltaan arvoituksellisia.

Vettä näytteenotin on ottanut juuri suunnitellusti. Aluksi asetuksissa ilmeni jonkinlaista ristiriitaa, sillä kahden viikon seurantajakson puolivälissä laite jo herjasi " maximum samples reached", mutta nyt laitteet ovat ottaneet vettä toivotusti. Itse asiassa jopa yli kymmenen litran tonkan äyräiden!


Lisää raportointia luvassa toivottavasti huomenna. Kiitos että kävit blogissani!

"Ihan jokainen..."

Yllä seisovissa kappaleen sanoissa on myös hulevesisanomaa (hienoja aasinsiltoja taas käytössä). Löysin Nieminen et al:n artikkelista tällaisen sitaatin, mikä täytyy kaikessa hienoudessaan nostaa blogiini:

"Kaupunkipurojen kunnostustoiminnassa

asukkailla ja vapaaehtoisjärjestöillä

voi olla merkittävä rooli yhteisen

asuinympäristön vaalimisessa.

Kaupunkipuro

yhdistää omalla historiallaan

eri ikäpolvien kiinnostusta ja antaa tulevaisuuteen

tähtääviä päämääriä kaupunkiluonnon

hoitoon.

Purovesistön

vaateliaimmilla asukeilla, lohikaloilla

on kaupunginosalle huomattava symboliarvo

ja niiden eteen kannattaa tehdä

työtä kaikilla mahdollisilla foorumeilla."

(Niemelä, J., I. Helle & J. Jormola (2004). Purovesistöjen merkitys kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle. Loppuraportti. 16 s. Suomen ympäristö 724. Ympäristöministeriö)

Terveisiä Islannista!

Kotiinpaluusta on vierähtänyt jo viikko, mutta en ole muistanut matkan jälkeen päivittää blogia. Itse asiassa en ole ehtinyt. Hain viime torstaina näyteasemilta kahden viikon kokoomanäytteet, mutta epäonnekseni huomasin näytteenottimien asetuksissa jotain häikkää. Esimerkiksi yhdellä pisteistä vettä oli kuluneen kahden viikon aikana otettu näyteastiaan silmämääräisesti arvioiden maksimissaan litra, ja näytteenottimen näytöllä seisoi teksti "Maximun samples reached". Toisin sanoen, oman ymmärrykseni mukaan laitteelle on annettu jokin maksiminäytemäärä, jonka se ottaa ajanjaksolla. En siis saanut riittävästi näytettä analyyseihini. Naisen logiikalla buuttasin laitteen ja laitoin sen suorittamaan perusnäytteenottoa sille aiemmin annetulla virtaamavälillä, täytyy toivoa että jatkossa laite ymmärtää ottaa näytteitä jatkuvalla tahdilla, ei se 10 litran näytekanisteri ihan heti täyty, laite kuitenkin ottaa vettä vain 2 dl per kerta.

Istun par'aikaa koululla ja väkerrän kasaan gradun sisällysluetteloa ja alustavaa rakennetta. Hienosti alkaa hamottua, mutta toisaalta rajaaminen tuntuu vaikealta. Tutustuin tänään muiden alalta valmistuneiden graduihin ja pariin väitöskirjaan ja hain niistä ideaa oman työni rakenteeseen. Samalla muiden töistä saa hyvin kuvan siitä, mitä on relevanttia analysoida vesistä sekä löytää hienoja alan lähteitä, joihin ei välttämättä ole vielä itse törmännyt. Tavoitteeni on nyt vielä ennen vuoden vaihdetta saada kasattua työn teoriaosuus mahdollisimman pitkälle ja keskittyä keväällä enemmän niska-hartia-seutua jumittavaan labratyöhön. Ei ole labran puitteet suunniteltu 180-senttisille.

Muistinko muuten mainita, että sain maisteriseminaarista ryhmän parhaan arvosanan? Jei!

Seminaarin jälkitunnelmat

Autolle kävi huonosti Porissa 2007.
Lähde: http://www.sammalkorpi.fi/tulvat/

Viime perjantaina järjestettiin tutkimushankkeeseen liittyen iltapäiväseminaari, missä eri kaupunkien edustajille ja muille kiinnostuneille esiteltiin paitsi tutkimushankettamme, myös työmme edistymistä ja ensimmäisiä tuloksia. Itse esittelin näytepisteitäni ja ensimmäisiä diagrammeja syksyltä. Vaikka tilaisuus jännittikin etukäteen, oli ilahduttavaa huomata yleisön aito kiinnostus aiheeseemme ja huoli hulevesien tilasta.

Seminaarissa nostettiin monesta esiin esimerkiksi vuoden 2007 Porin hulevesitulva, missä yksittäinen huletulva aiheutti Porin kokoisessa kaupngissa yli 20 miljoonan euron vahingot yksin kiinteistöille. On siis jälleen todettava, että ihminen uskoo vasta nähtyään - sama pätee ilmastonmuutoksen kanssa - ihminen uskoo muutoksen olevan todellista vasta, kun se on jo vauhdissa ja muutokset voi ja joutuu kokemaan itse.

Tässä linkki Porin tulvan kuviin ja tässä uutinen asiasta.


Hulevesien sanoma näyttää siis purevan. Itse pyrin siihen, että jatkossa jokainen helsinkiläinen tietäisi, mitä on hulevesi, ja mihin kaupunkipuroon tai -jokeen oman kotipihan hulevedet laskevat. Tämän kaltaisella konkretialla ihminen tarttuu herkemmin asiaan ja pyrkii suojelemaan omaa kaupunkipuroaan, jonka tilaa voi jokainen käydä itse seuraamassa.

Blogini hiljenee jälleen viikoksi, sillä huomenna on luvassa lähtö Islantiin. Paluun jälkeen onkin taas aika käydä näytepisteillä hakemassa kokoomavesinäytteet talteen ja ihmetellä viilenevää syksyä. Meinaa jo sormet jäätyä kun avaa näyteaseman riippulukkoja ilman sormikkaita.

Nyt toimii!

Hyviä uutisia, suorastaan loistavia!

Viime viikolla saatiin vihdoin näyteasemien näyttenttoimetkin käyttöön ja eilen hain pisteiltä ensimmäiset vesinäytteet. Vettä on siis kerääntynyt 10 litran astiaan, missä vesi tulisi sekoittaa ja ottaa siitä 1,5 litraa näytettä labraan vietäväksi. Laitteet toimivat, hienoa!

Lisäksi syksy on vihdoin ja viimein siunannut meitä sateilla. Nyt peukut pystyyn jatkossakin että sateita riittäisi. Laitan oheen kuvaajan, missä näkyy tämän kuun tietoja Pasilan mittauspisteeltä. Väreistä sininen kuvaa virtaamaa, vihreä sameutta ja punainen johtokykyä.

Lokakuun ensimmäinen näytteenotto

No niin, nyt on lokakuunkin ensimmäiset vesinäytteet saatu haettua. Alunperin näytteet olisi siis pitänyt hakea viime torstaina, mutta koska Foreca vielä keskiviikkona povasi viikonlopulle reiluja sateita, otin riskin ja siirsin näytteenottoni maanantaille hienojen vesimäärien toivossa. Syksy on ollut hyvin sateeton, mikä on auttanut kiintoaineksen ja aineispitoisuuksien kasvua näytevaluma.alueillani. Nyt jos viikonloppuna olisi saatuja ennustettuja sateita, olisi vesinäytteissäni näkynyt pitkän kuivan kauden aiheuttama kuormitus valuma-alueen pinnoille, kuten kaduille ja talojen ulkopinnoille.

Viikonloppu ei kuitenkaan tuonut mukanaan sateita, mutta hain näytteeni silti tänään aamulla. Kaunis syysaamu, ehkä hieman kirpeäkin sai hyvälle tuulelle ja samalla uutta pontta taas graduntekoon. Viime viikolla valmiiksi saatu maisteriseminaarin työ keräsi glooriaa seminaarin vetäjältä ja samalla tunnen gradunikin onnistuvan hyvin- seminaari on nimittäin osa gradun kirjallista osuutta.

Näyteasematkin ovat muuten jo toiminnassa lukuunottamatta näytteenottimien astioita. Ideana on yhdistää näytteenotinlaitteeseen noin kymmenen litran kanisteri, mihin laite kerää vettä aina kahden viikon jaksoissa, jonka päätteeksi käyn noutamassa tonkan vettä näytepisteiltä. Näin näyte kuvaa kuluneen kahden viikon jaksoa ja sen olosuhteita. Näytteeontin ohjelmoimaan ottamaan näyte tietyin virtaamaväliajoin, esimerkiksi 2000 litran välein. Eli jos laite nyt ottaa yhden näytteen (esimerkiksi 3 dl), ottaa se seuraavat 3 dl sitten, kun putkesta on virrannut 2000 litraa ohi. Tätä varten putkissa on monenlaisia antureita mittaamassa olosuhteita.

Näillä näkymin heluvesiputkenkin päässä näkyisi valoa. Vaikka tutkimus onkin pahasti aikataulustaan jäljessä, ei toivoa sovi hukata. Varsinkin talviajanjakso tulee olemaan mielenkiintoinen, sillä talviajan hulevesiä ei ole aikaisemmin tutkittu. Toisaalta itseäni jännittää se, tulevatko näytepisteeni jäätymään talvella ja tulenko saamaan astioihin lainkaan näytevesiä.

Aurinkoista syksyä!

Hyviä uutisia!

Hieno tunne kun näytepisteideni anturit on vihdoin saatu asennettua ja mittauksen käyntiin! Tällä hetkellä kaikissa kolmessa näytepisteessä anturit mittaavat ja keräävät dataa, mitä voin itse katsella netissä. Jokaisessa laatikossa on siis laitteet, jotka tallentavat tietoa, ja modeemi, jonka avulla tieto päivittyy myös verkkoon.

Tällä hetkellä seuraava projekti on saada vielä näytteenottimelle pullot paikoilleen. En tiedä minkä kokoisia näytepulloja on tarjolla, mutta vettä olisi hyvä saada päälle litra aina kahden viikon ajanjaksolta.

Raskasmetalleja varten vesinäyte otetaan aina samalla kun haen näytepisteen laatikosta kahden viikon kokoomanäytteen. Raskasmetallien vesinäyte kuvastaa näin ollen sen hetkistä vedenlaatua, automaattisen näytteenottimen vesi taas kokoavasti koko kahden viikon vedenlaatua. Kokoomanäytteenottimen vedet antavat paremman kuvan veden pitkäaikaisista trendeistä varsinkin jos näytteitä kerätään pitkään, mutta yksittäisiä ja lyhytaikaisia, esimerkiksi yksittäisen sateen tuomia muutoksia kokoomavesinäytteestä ei voida analysoida.

Näytteenotto vko 38

Hups, labrassa ei ollutkaan eilen puhtaita 1000 ml näytepulloja, joten illan näytteenotto vaihtui uudella autolla ajeluun - en voi valittaa, tosin huomenna näytteenotto pistää heräämään aikaisin ennen töitä, silloin voi jo harmittaa. Labrainsinööri lupasi pestä pulloja puhtaaksi tänään, jotta saan huomenna haettua riittävän määrän vesinäytteitä. Eilen varastossa oli vain 250 ml pulloja, joita joutuisin täyttämään yhteensä viisi saadakseni tarvittavan vesimäärän 1250 ml. Mieluummin jään siis odottamaan puhtaita, riittävän suuria pulloja.



Vielä alkuviikosta viikonlopulle ennustettiin runsaita sateita, mutta oheisesta säädiagrammista ei kyllä voi juurikaan sateita havaita.Toivottavasti automaattiset näytteenottimet saataisiin käyttöön mahdollisimman pian, olen koko kesän hakenut vettä aiheuttaen kummastusta aukomalla yksin kaivonkansia.

Mukavaa, joskin sateetonta viikonloppua!

Vesiasioihin herääminen

(http://www.sakokaivo.fi/)

Kun vielä 1950-70 -luvuilla aluesuunnittelu keskittyi vesien kohdalla johtamaan ne mahdollisimman nopeasti pois asuma-alueilta, on suunnittelussa nyt siirrytty keskittymään enemmän vedenlaadun hallitsemiseen.

Vuoden 2004 jäteasetus velvoittaa asukkaita huolehtimaan haja-asutusalueilla sekä kesämökeillä huolehtimaan asianmukaisesti jätevedenkäsittelystään. Asetuksen tavoitteena on huolehtia ympäristön vesistöjen tilasta. Mielestäni muutos on viisas, sillä tutkimuksissakin on todettu, että kaupunkialueiden ulkopuolella nimenomaan hajakuormitus on suuri vesien kuormittaja. Suurin yksittäinen hajakuormittaja on kuitenkin vielä maatalous ja varsinkin sen typpi- ja fosforipäästöt. Kuitenkin mökeiltä ja haja-asutuksestakin vapautuu paljon vettä kuormittavia tekijöitä, joista jokainen alueen asukas ja toimija on vastuussa. Toivottavasti asianmukaisen puhdistusvälineistön hankintaan voi tarvittaessa saada tukea tai kevennyksiä.

Tässä Helsingin Sanomien uutinen asiasta, joka tuntuu herättävän keskustelua.

Eeei viiielä..

Ei niiden näytteenottimien kanssa voikaan ihan vielä tanssia ruusuilla. Asentamisessa tuntuu taas kestävän ja mutkia on matkassa. Syksy on jo alkanut, ja talven lähestyessä on herätty moniin käytännön asioihin, kuten siihen, tulenko talvella saamaan näytevesiä. Miten anturit suhtautuvat pakkaseen? Entä laitteisto muuten? Pitääkö herkimmät anturit nostaa pois putkesta talveksi?

 Itse olen puhujana hankkeen tapahtumassa lokakuun lopussa Helsingissä. On hieman kiusallista osallistua seminaariin tyhjin käsin - eihän minulla ole tuloksia kun ei ole laitteitakaan paikoillaan. Nähtäväksi jää, miten käy. Toivottavasti kulunut kesä ja syksy on vain alun suvantovaihe muuten hienossa gradunteossa. Ainakin kirjallisesta tuotoksestani muuten olen saanut ohjaajiltani glooriaa.


Tänään on kuitenkin aika näytteenoton, sillä käynnissä on jälleen parillinen viikko. Pari viikkoa sitten kaupunkimaisimman näytepisteeni vesiin oli laskettu rakennusjätettä, pääosin laastia, mikä värjäsi veden valkoiseksi - onkohan vesissä tälläkin kertaa yllätyksiä?

Laitteiston asennus

Noniin, valoa tunnelin päässä!

Näytepisteeni saivat eilen vihdoin osan laitteistoistaan. Näytepisteillä 1 ja 3 on nyt asennettuna kolme anturia mittaamassa veden virtaamaa, sameutta ja pH:ta. Myöhemmin pisteisiin asennetaan vielä automaattiset näytteenottimet, joilta vesinäytteet haetaan kahden viikoin välein, kuten tähänkin asti on haettu suoraan uomasta. Näytteenottimien asentamisen jälkeen vesinäytteet alkavat siis kertoa tilannetta viimeisen kahden viikon ajalta, kun tähän asti hakemani vesinäytteet ovat kuvanneet ainoastaan sen hetkistä tilannetta.

Kerron pian lisää!

No nyt tapahtuu!

Vaikka tälle viikolle lupaamani gradun tekoa mullistavat tapahtumat eivät sitten ottaneetkaan tapahtuakseen, näkyy tunnelin päässä jo valoa.

Viimeisimmän suunnitelman mukaan automaattiset näytteenottoasemat piti asentaa elokuun loppuun mennessä, ja asentajan kanssa oli sovittu, että niille varataan kuluneen viikon tiistai. Tiistai tuli, mutta asentaja ei.

Tänään asentaja kuitenkin viimein soitti ja kertoi tulevansa Helsinkiin ensi viikon tiistaina, josko asennuksen voisi tehdä tuolloin. Joten tässä sitä nyt ollaan, uutta intoa kasvattamassa - onnistuuhan tämä, onnistuuhan? Kaapit on viety näytepisteille jo kesällä, lukot on hankittu, itse laitteisto on levännyt sisätiloissa jo kohta vuoden, mutta nyt nämä saataisiin vihdoin ulos palvelemaan tarkoitustaan.

Jatkoa seuraa, kerron heti kun jotain tapahtuu. Ja nyt kaikilla sormet ristiin, ettei tiistaina sataisi!

Näytteenotto vko 34, osa 2

Noniin, näytteet haettu. Sää oli alkuillasta kovin vaihteleva, välillä paistoi ilta-aurinko ja heti kun nousi autosta alkoi sataa. Sateisuus näkyi myös näytepisteissä, sillä jokaisessa vettä virtasi runsaasti ja virtaama oli varsin vilkasta.  Vettä siis saatu jokaisesta näytepisteestä ja nyt vedet odottavat huomisaamun esikäsittelyä kampuksen kylmävarastossa.

ps. Ensi viikolla tapahtuu suuria asioita gradunteon kannalta, niitä odotellessa!

Päivitys 29.8:
Kävin perjantaina labrassa aikomuksena suorittaa ICP-MS:lle tarvittavien vesinäytteiden esikäsittely - eli näytteen suodattaminen, mittaaminen näyteputkeen ja typpihapon lisääminen perään. Typpihapon annostelija oli kuitenkin kesän jäljiltä edelleen hajalla, joten jouduin jättämään näytteeni laitoksen jääkaappiin sunnuntaihin asti, jotta saisin lisättyä niihin vielä hapon perään. Nyt homma on hoidettu, ja koululla odottaa viiden näytteenottokerran vedet odottamassa analyyseja. Kohta päästään tositoimiin!

Näytteenotto vko 34

Lähde: http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki?htccam

No nyt on kyllä syksy saapunut kaupunkiin! Itse olen nöyrtynyt säälle ja alkanut käyttää takkia, mutta ilma on todellakin syksyinen. Sateita on viime päivinä riittänyt vaikka ne ovatkin olleet hillittyjä verrattuna takaviikkojen ukkosraivoihin. Tänään olisi tarkoitus käydä koululta hakemassa jälleen puhtaita näytepulloja ja välineet ja kiertää näytepisteet läpi hakemassa vettä purkkiin. Ihanaa että sataa!

Löysin muuten Forecan sivuilta tällaisen kuvasarjan Jätkäsaaren alueen sääkuvista viimeisen 24 tunnin ajalta. Upean näköistä seurata auringon laskua ja noousua ja pilvien muodostumista. Tämä hetken kuvassa tosin näyttää siltä että Ruoholahdessa paistaisi aurinko mutta meillä kyllä tulee vettä..

Mainettaan parempi gradu

Lähde: http://yliopistolainen.helsinki.fi/yol99_7/art2.htm

Törmäsin äsken Hesarin vanhaan artikkeliin gradusta. Artikkelissa gradu-urakkaa paisutellaan ja valitellaan sitä, miten se syrjäyttää ihmisen tietokoneen ja kirjallisuuden väliin, uuvuttaa ja masentaa opiskelijaa. Kyse on viimeisestä pyristyksestä opiskeluajalla ja se on syytäkin ottaa tosissaan. Silti, en halua asennoitua näkemään gradua prosessina, joka aiheuttaa ylipainoa, unettomuutta ja liiallista hiustenlähtöä.

Paikoin näen itseni Hesarin tekstissä. Kalastan gradulleni parasta mahdollista arvosanaa, sillä mielestäni hutiloiden tehdyn gradun voi yhtä hyvin jättää kokonaan tekemättä. Moni kollegani tekee gradun vain saadakseen tutkintonsa valmiiksi piittaamatta opintomenestyksestä lainkaan. Itse koen huolella tehdyn opiskelun kantavan hedelmää vielä pitkälle työelämään.

Toki yliopistolla arvosanoja painotetaan raskaasti esimerkiksi hakuprosesseissa, mutta silti ne kertonevat opiskelijasta jotain. Varsinkin kenttäopetuksessa ja oppimispäiväkirjamuotoisessa opiskelussa saadut arvosanat ovat olleen kovan oppimisen, tiedonhaun ja relfektion takana ja kantavat taatusti hedelmää omalle osaamiselle.

Lisäksi on syytä muistaa, että Suomessa koulutus on käytännössä ilmaista. Meillä pystyy opiskelemaan yliopistolla ilman suuria opintolainoja ja valmistumaan sosiaaliluokasta riippumatta. Työelämään voi siis ponnistaa ilman kymmenien, jopa satojen tuhansien eurojen lainataakkaa niskassa.

Itse aion tukea graduani tutustumalla gradunteon oppaisiin ja käytännön ohjeisiin laitokseltani. Ei turhia paineita, kyse ei kuitenkaan ole elämäntyöstä vaan gradusta. Tämä blogi tulee toivottavasti vielä todistamaan sen.

Eloterveiset!

Maanantain myötä alkoi jälleen parillinen viikko, mikä tuo mukanaan tietysti myös näytteenoton. Pahoittelen viime aikojen hiljaiseloani, mutta edellinen näytteenotto jäi itseltäni väliin töiden paljouden takia, joten graduohjaajani kävi keräämässä vesinäytteet puolestani.

Kävin itse kestävöimässä haetut vesinäytteet reilu viikko sitten, ja heräsin labrassa huomaamaan sen, miten työskentelyni labrassa alkaa löytämään rutiininsa. Enää en astu huoneeseen ja huomaa unohtaneeni vetää valkotakkia päälleni enkä vetokaapissa työskennellessäni huomaa, että puolet tarvittavista purnukoista on vielä hakematta. On ilahduttavaa huomata oma kehityksensä tällaisissa tehtävissä. Perfektionistina jaksan silti keskittyä jokaisen kumihansikkaan puhtauteen ja siihen, että näytepulloon tulee juuri ja aivan prikulleen se 10 ml näytettä. Ankaruus ja kurinalaisuus omaa työtä kohtaan tuottaa toivottavasti luotettavia tuloksia. 

Tällä viikolla on siis jälleen aika näytteenoton. Forecan ennuste ei usko torstaille sateita, mutta eiköhän noista tiistai-keskiviikon sateista riittäne jotain näytepulloihin.

Syksyn myötä laitoksemme väki on palannut lomiltaan ja rutiinit ovat jälleen käynnistyneet. Seuraava suuri askel olisikin päästä laboratorioinsinöörimme kanssa yksiin siitä, mitä kaikkea vesinäytteistäni tullaan määrittämään. ICP-MS on jumalattoman kallis laite, jonka käyttöön on pitkät jonot. Pitäisi siis saada lyötyä lukkoon muutamia käytännön asioita, jotta pääsisi jonottamaan laitteelle.

Mutta nyt, kampus kutsuu ennen illan työvuoroa. Adios!

Luonto pauhasi!

Täytyy myöntää, että nyt on luonnontieteilijää hemmoteltu! Eilispäivän ukkosmyräkkä oli kaunista katseltavaa ja veti ihan sanattomaksi. Itse kävin pihalla katsomassa, miten ukkonen uhosi ja kuulosti osuvan useampaankin kertaan lähialueella. Kirkkaita värejä ja äkäistä salamointia. 

Järki käskee varomaan, mutta uteliaisuus vei pihalle katsomaan pauhua. Kun muut pakenivat koteihinsa kun sodan alta, itse kävelin pihalle kameran kanssa. Ennen myrskyä taivas muuttui nopeasti keltaiseksi ja hetkessä tuli pimeää. Uskomaton tunnelma!

Ukkoskonserttia ihaillessani mietin eittämättä myös näytepisteitäni. Viime aikojen pienten sateiden jälkeen tällainen myräkkä on huuhtonut valuma-alueideni kaduilta ja pinnoilta mukaansa ties mitä. Intensiivinen sade on piiskannut kadut puhtaiksi, joten olisi ollut hienoa saada eilispäivältä vesinäytteitä talteen. Täytyy toivoa, että syksyllä on luvassa lisää samanlaisia näytöksiä.

Lumenkaatopaikat

Oletteko muuten koskaan käyneet lumenkaatopaikalla? Kauniimpi nimitys keräysalueille on lumen vastaanottopaikat. Viime talven runsaiden lumien takia osa pääkaupunkiseudun lumenkeräyspaikoista ehti täyttyä lumesta jo kesken talven. Lunta pakataan ja painetaan tiiviiksi kerroksiksi isoilla työkoneilla, jotta päälle mahtuisi lisää lunta kasattavaksi.

Nyt kesällä lumenkaatopaikoilta voi edelleen löytää lunta. Lumen pintaosien sulaessa kevään myötä kinosten pintaan jää kiintoainesta, kuten hiekotushiekkaa, joka muodostaa kerroksen kinoksen päälle suojaten sitä. Näin kesän ennätyshelteilläkin voi Helsingistä siis löytää lumikinoksia! Ainakin aikaisemmin lumi viipyi keräyspaikoilla ympäri vuoden, nykytilannetta en tiedä.

Mankkaan vastaanottopaikka helmikuussa 2010

Lumenkaatopaikkojen ympäristöä on tutkittu jonkun verran. Maa keräysalueella on hyvin tiivistynyttä ja painunut lähes vettä läpäisemättömäksi, joten sulavedet eivät siihen juuri imeydy, eikä maaperästä ole myöskään helppoa kerätä näytteitä. Lumensulavedet virtaavat siis pääosin ympäröiviin vesistöihin, lähinnä ojiin ja puroihin päätyen näin suurempiin vesistöihin. Sulavesien mukana ympäristöön kulkeutuu niitä aineita, mitä kaupunkialueilta puhtaanvalkoiseen lumeen on tarttunut. Koiranjätöksiä, roskaa, liikenteen päästöjä, nokea, suolaa ja niin edelleen. Kaikki lumeen sitoutunut ja kertynyt aines siirtyy lumen sulaessa ympäristöön, ja seurauksia voi vain arvioida.

Rakennusvirasto kuitenkin vastustaa lumen mereen kaatamisen lopettamista, vaikka tiedetään, että lumien mukana suoraan mereen päätyy paljon ravinteita ja haitallisia aineita.  HKR aikoo jatkossa panostaa talvikunnossapitoonsa, mainitaanpa artikkelissa myös hulevesien hallinnasta! Lisätietoa Helsingin lumenkaatopaikoista saat täältä.

3. näytteenotto lähestyy

Tervehdys!

On jälleen parillinen viikko ja ylihuomenna torstaina olisi tarkoitus hakea kolmannet vesinäytteet. Foreca ennustaa torstaille pientä sadetta, jonka oletetaan kasvavan perjantain aikana. Luvassa siis toivottavasti vettä, hienoa!


Tämän viikon näytteenotossa haasteena ovat (ainakin) käytännön ongelmat. Joudun hakemaan tämän viikon näytteet pyörällä, sillä lähipiiristä ei irronnut autoa näytteenhakuun kuin vasta myöhään illalla. On haasteellista kuljettaa montaa litraa vesinäytteitä pisteeltä toiselle ja saada ne säilymään viileinä. Lisäksi keskimmäisellä näytepisteella tarvitsen parimetristä jatkovartta, jotta saan laskettua näytepullot alas viemäriputkeen. Jää nähtäväksi, miten näytteenotto onnistuu!

P.s. Kävin tänään (torstaina) yhdellä näytepisteistä ja jouduin toteamaan, että hellekausi oli verottanut myös virtaamaa. Vettä ei juurikaan virrannut putkesta ojaan, joten näytteenotto olisi ollut todella hankalaa. Päätin siis siirtää näytteenottoni huomisaamulle, sillä tämän illan sateista luulisi riittävän näytepulloihinikin. Helteen myötä Etelä-Suomeen kerrotaan saapuneen ukkosiakin, on tässä sen verran roimat helteet meitä jo koetelleet.


Aamulla siis näytepisteille, sitten labraan happokestävöimään vesinäytteet ja siitä vielä illaksi töihin. Huh hellettä!

2. näytteenotto

Vedenlaadun eron huomaa selvästi

On taas parillisen viikon torstai ja näin ollen siis näytteenoton aika. Itse jännitin vielä eilen sitä, täyttyvätköhän näytepullot vedestä tänäänkään. Viime aikojen kuumuuksista huolimatta vettä oli kaikissa kolmessa näytepisteessä runsaasti, sillä aamun nopea sade ehti kastella valuma-alueiden kadut kuitenkin kunnolla. Sade yllätti Helsingin aamuseitsemän aikaan, kun itse ehdin näytepisteille klo 9 aikaan. 

Näytepisteistä pohjoisimmalla vettä virtasi runsaasti, mutta sama viemärin haju vaivasi putkea edelleen. Lisäksi vesi ei ollut kovin kirkasta, vaan jo 10 cm syvyydestä huomasi pientä sameutta. Hulevesien mukana kaduilta huuhtoutuu vaikka mitä!

Keskimmäisellä näytepisteistä, eli Pikkukoskella vesi oli kirkkaampaa ja täälläkin vettä virtasi hyvin. Viimeisellä pisteellä Pasilassa vesi oli hyvin tummansakeaa ja sen pinnassa väreili öljymäistä kuviota. Vesi vaikutti hyvin saviselta ja se likasi näytepullot kyllä tehokkaasti. 

Viimeisen näytepisteen vesi sisälsi paljon kiintoainesta

Viimeisen näytepisteen veden likaisuuden sai huomata uudelleen laboratoriossa, missä vettä ajetaan hienon suodattimen läpi kiintoaineksen poistamiseksi. Pasilan vesien kohdalla suodatin tukkeutui jo muutaman vesimillilitran jälkeen ja suodattimia kului yhteensä kolme. Hui millaista vettä!

Toivon, että onnistuneen näytteenoton ja otollisten olosuhteiden mahdollistamat vesinäytteet voidaan analysoida myöhemmin ja että ne ovat käyttökelpoisia, sillä laboratorion typpihappopullon vioittunut annostelukorkki toi itselleni mutkia matkaan. Oli turvauduttava toiseen happopulloon, jonka konsentraatiosta en menisi takuuseen. Nähtäväksi jää, kelpaavatko kestävöimäni vesinäytteet syksyn alkuaineanalyysiin ja ICP-MS-ajoihin.

Nauttikaa auringosta, ajatelkaa hulevesiä!

Aikamoiset sateet oli!

Kuluneen viikon torstaina  Helsingin iltapäivän yllätti täysin valtavat sateet, joiden mukana Helsingin kaduille putosi tunnissa arvioiden mukaan jopa kolmasosa koko kuukauden sademäärästä. Se on paljon, ja teetti valtavasti töitä pelastuslaitoksille. Katso Kaisaniemen aseman sadediagrammia tästä.

Helsinki on paljolti päällystettyä katua. Sadevesiviemäreiden avulla sadevesi halutaan ohjata nopeasti pois kaduilta aiheuttamasta häiriöitä ja vahinkoja, mutta torstain kaltaisen valtavan ryöpyn myötä kaikki alas satanut vesi ei ehdi ohjautua viemäreihin ja jää kaduille lammikoiksi, jopa altaiksi.

Ilmastonmuutoksen oletetaan lisäävän sateiden määrää Suomessa, ja projekti, johon oma graduni kuuluu tutkii juuri sitä, miten ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan kaupunkeihimme. Jos sateet lisääntyvät, täytyy kaupungeissa osata varautua niihin. Sadevesien ohjauksessa on ymmärrettävä kasvattaa uomaston ja kaivojen volyymiä ja toisaalta kaupunkeihin olisi hyvä luoda laskeutusaltaita, missä osa sadevedestä voisi rauhassa seistä, kunnes tilanne rauhoittuisi ja vesi voisi laskea lopulta putkien kautta hulevedeksi. Tällaisia altaita on käytössä muun muassa Viikissä, missä ne samalla kasvattavat pihapiirin esteettistä arvoa.

Torstain uutiskuvista kuitenkin huomattiin, ettei Helsingin keskustassa ole laskeutusaltaita ja että keskusta-alueen viemäröinti on puutteellista vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Keskustan sateet huuhtovat suuria määriä kaupunkipölyä ja roskaa hulevesiin, jotka päätyvät meren sijaan Viikinmäen puhdistuslaitokselle - ja hyvä näin, kun tietää, mitä kaikkea vesi sisältänee. Muualla kaupungissa hulevedet päätyvät pääasiassa kaupunkivesistöihin ja lopulta mereen, sillä vanhaa yhteisputkitusta on käytössä vain keskustassa.

Voi ei!

Huomasin tänään kotiin tullessani että Kumpulassa on ollut läheltä piti -tilanne kun massaspektormetri oli innostunut liekkeihin asti. Toivottavasti ei ollut meidän labran laite, jaiks! Tässä uutinen.

Mitä vedestä tutkitaan?

Tutkimuksessani on siis tarkoitus vedenlaatua tutkimalla selvittää sitä, miten erilainen maankäyttö vaikuttaa vedenlaatuun kaupungissa. Esimerkiksi päällystetyn maanpinnan alueilla vettä ei pääse imeytymään maaperään, jolloin vesi huuhtoutuu katuputkiin nopeasti huuhtoen katuja. Siellä, missä päällystämätöntä pintaa on enemmän, vesi pääsee imeytymään maahan eikä vettä huuhtoudu samanlaisella voimalla ojiin. Lisäksi topografia eli pinnanmuodot vaikuttavat. Mitä jyrkempi topografia, sitä nopeammin vesi virtaa pois - silkkaa painovoiman ansiota.

Vedenlaatua voidaan tutkia monenlaisin työkaluin. Suoraan näytepisteellä automaattinen näytteenotin mittaa vedestä sen lämpötilan, pH:n ja sameuden. lisäksi laitteisto tallentaa tietoa virtaamasta eli käytännössä virtaavan veden määrästä.

pH kertoo luonnonvesissä sen "likaisuudesta", tarkemmin sanottuna liuenneen aineksen määrää. Sameus kuvastaa veden kiintoaineksen määrää. Laboratoriossa vedestä määritetään sen kemiallista hapenkulutusta, sekä lukuisia alkuaineita.

Ionikromatografilla (IC) vesinäytteistä analysoidaan näillä näkymin SO4, Na, K, Mg, Ca, F ja Cl. Plasmaemissiomassaspektrometrialla (ICP-MS) analysoidaan raskasmetalleista Pb, Ni, Cu, Cd, Zn, As ja V.

Tarkoitus on löytää paitsi alueellisia eroja (erot eri näytepisteiden välillä), myös ajallisia eroja. Esimerkiksi talven tiesuolauksen oletan vaikuttavan hulevesien laatuun talviaikaan, samoin kevään sulamisvesissä oletan näkyvän poikkeavuutta muun vuoden vesiin nähden.

Ensimmäinen näytteenotto takana!

Jei, ensimmäiset näytteet on nyt otettu! Automaattinäytteenottimien puuttuessa ekat vesinäytteet haettiin näytepisteistä käsipelillä -virheen mahdollisuus on vahvasti läsnä.

ICP-MS:ää varten kerätyt vesinäytteet varjeltiin siis Minigrip-pusseissa, ja labrassa ne happokestävöitiin myöhempää säilytystä varten. 15 ml näyteputki ja suodatin pestiin ensin 2 x 1-molaarisella HNO3:lla ja 2x milli-Q -vedellä. Itse näytettä mitattiin putkeen 10 ml ja päälle 50 mikrolitraa typpihappoa. Hapon avulla vesi ei säilytyksen aikana pääse reagoimaan ja se on samassa kunnossa kuin näytteenoton aikaan.

Näytepisteistä keskimmäisellä virtaama oli kuitenkin niin pientä, ettei vettä oikein tahtonut saada. Siksipä tämän pisteen ICP-MS-vesiä ei ole rinnakkaisia, vain yksi. Ilman rinnakkaisia tuloksia ei voida pitää yhtä luotettavina.Seuraavaa näytteenottokertaa varten täytyy keksiä jokin uusi pidike pienelle näytepullolle, jotta saisi otettua viemäriputkesta paremmin.

Ensimmäisellä näytepisteellä vettä oli paremmin, mutta se haisi viemäriltä ja ulompana betonirenkaan suulta vesi lähinnä seisoi siitepölyssä. Viimeisellä pisteellä vettä oli myös hyvin, mutta se käytännössä seisoi, mikä pisti miettimään, onko vesi käyttökelpoista kuvaamaan valuma-alueen olosuhteita, jos se seisoo hulevesiputken suulla altiinna sen paikan olosuhteille.

Näihin ajatuksiin, adios!

Ottaako vai eikö ottaa

.. vesinäytteitä siis. Foreca lupasi tulevalle yölle hieman sateita, mutta Ilmatieteen laitos ennustaa sateita vasta ensi viikoksi (tuolloinkin huimat 2 mm). Olin suunnitellut siirtää näytteidenottoa huomiselle jos yöllä olisi ennusteiden mukaan voinut sataa, mutta koska sateita ei näytäkään tulevan, taidan pakata repun ja lähteä Kumpulan kautta betonirenkaiden suulle vettä etsimään. 

Mukana vesipullot (1000 ml, 100 ml ja 50 ml) Minigrip-pusseissa (puhtaus ennenkaikkea!), maalarinteippiä ja tussi (pullot kannattaa merkitä heti paikan päällä, ihmisen muisti kun on huono), kumihanskoja ( ei kontaminaatiota), muistiinpanovälineet ja kamera, sorkkaraudan sukulainen kaivonrenkaiden nostamiseen sekä jatkovarsi, jolla laskea pullo veden luo yhdessä näytepisteistä.

Olen siis se, joka pyllistelee kaivonrenkaiden suulla tänä kesänä, ja jota ohikulkijat ihmettelevät.

Adios!

Ensimmäinen näytteenotto!

Alkuperäinen idea oli aloittaa näytteenotto vapun alla, kunhan automaattiset näytteenottimet oltaisiin saatu asennettua. On harmi, että laitteet makaavat edelleen varastossa odottamassa pääsyä asennettaviksi, joten aloitan näytteenoton nyt käsipelillä. Nyt otettavat vesinäytteet edustavat siis näytteenottohetkeä, kun näytteenottimelta noudettavat vesinäytteet edustavat koko pariviikkoista, jolta vettä on aina ehtinyt kerääntyä.

Kävin tänään hakemassa labrasta kassikaupalla muovipulloja, joihin näytteitä kerätään. Tarkoitus on kerätä vesinäytteitä kolmeen pulloon - kahteen tavallisesti puhdistettuun ja yhteen pienempään, happopestyyn, johon kerätään vesinäytteet raskasmetallianalyysia varten. Toisesta vedestä tutkitaan mm.ravinteita. Oma huoleni on saada riittävästi vettä talteen, jotta analyysit pystytään ajamaan.

Huomenna on heinäkuun ensimmäinen päivä ja aika aloittaa vesipuuhat! Ei siis muuta kuin hanskat käteen, pullot ja pussit mukaan, teippiä pullon kylkeen ja vettä sinne sisään. Peukut pystyyn että vettä riittää vielä näiden helteidenkin alla eikä muukaan terrorisoisi hommaani.

 Nähdään puroilla!

ps. Oheinen kuva on Helsingin Longinojalta. Tule tutustumaan puroon!

Taustaa gradunteolleni

Oma graduaiheeni tuli aivan puun takaa ja osui kohdalleni sattumalta, mutta en voi kuin kiittää tätä sattumaa. Graduaiheeni yhdistää monenmonta mielenkiinnon kohdettani enkä ainakaan tähän mennessä ole löytänyt siitä epämiellyttäviä tai itseäni kiinnostamattomia asioita. En koskaan voita Lotossa, mutta tällä kertaa minua onnisti!


Gradussani tutkitaan sitä, miten maankäyttö kaupunkialueilla vaikuttaa niiltä huuhtoutuvan veden (huleveden) laatuun. Vettä tulee alueille lähinnä sateen ja sulamisen myötä, ja vesi huuhtoo kaduilta ja muilta pinnoilta mukaansa pölyä, jätteitä ja luoja ties mitä. Hulevesien avulla voidaan helposti tutkia yksittäisen alueen ympäristön tilaa ja maankäytön vaikutusta siihen.


Gradunteon tiimoilta pääsen käymään kaupunkiluonnossa, keräämään näytteitä, puuhaamaan niiden kanssa sisätiloissa, piirtämään karttoja ja analysoiman tuloksiani suurta yleisöä varten. Jännittää!

Samalla olen kuitenkin enemmän kuin innoissani, sillä koen graduaiheeni olevan juuri sitä, mitä haluan isona tehdä - ehkäpä hyvin tehty gradu avaa ovia työelämässäkin? Se, että tekee paljon työtä oppikaseen uutta kantaa varmasti hedelmää jatkossa. Vaikka en nautikaan tilatotieteistä tai paikkatieto-ohjelmista, niiden hallitseminen avaa ovia eteenpäin.

Käytännössä kerään kaupungista näytteitä seuraavan vuoden ajan, kahden viikon välein, kolmesta näytepisteestä. Näytteitä on siis luvassa paljon, mikä tietää hommia laboratorion puolella. Toisaalta ilman kattavaa näytesarjaa ei tuloksistakaan voi päätellä paljoa.

Perfektionistina pyrin tekemään asiat enemmän kuin hyvin ja yritän pitää näytepullotkin tyytyväisinä menoon. Opiskeluaikanani meille on painotettu enemmän kuin tarpeeksi sitä, että yleensä näytteiden virheelliset tulokset johtuvat virheistä ja epäpuhtauksista itse näytteenotossa, ei niinkään labrassa. Nyt on siis keskityttävä, muistettava vaihtaa niitä kumihanskoja ja katsottava ettei näytepulloihin ehdi uimaan mitään roskaa mukaan.

Ensiaskeleet

Terve mieheen!

Koin tarvetta perustaa blogin taatakseni tulevan vuoden mielenterveyteni edes vähän paremmin. On aika aloittaa gradu-urakka.

Iso Gee saa opiskelijoilla karvat pystyyn ja kylmät väreet juoksemaan pitkin selkää. Voi ei! Itse olen kuullut jonkun jääneen jopa henkiin gradun jälkeenkin, ja aion itse pystyä samaan.

Olen asennoitunut niin, että gradu on vain opiskeluajan loppupuristus, kuin inssi, missä näytetään vuosien varrella opittuja taitoja. Gradussa piirretään karttoja, rajataan alueita, etsitään spatiaalisia tunnusmerkkejä ja kuten itse teen, läträtään labrassa. Tervetuloa lukemaan blogiani, tästä se lähtee!