Näytteenotto vko 34, osa 2

Noniin, näytteet haettu. Sää oli alkuillasta kovin vaihteleva, välillä paistoi ilta-aurinko ja heti kun nousi autosta alkoi sataa. Sateisuus näkyi myös näytepisteissä, sillä jokaisessa vettä virtasi runsaasti ja virtaama oli varsin vilkasta.  Vettä siis saatu jokaisesta näytepisteestä ja nyt vedet odottavat huomisaamun esikäsittelyä kampuksen kylmävarastossa.

ps. Ensi viikolla tapahtuu suuria asioita gradunteon kannalta, niitä odotellessa!

Päivitys 29.8:
Kävin perjantaina labrassa aikomuksena suorittaa ICP-MS:lle tarvittavien vesinäytteiden esikäsittely - eli näytteen suodattaminen, mittaaminen näyteputkeen ja typpihapon lisääminen perään. Typpihapon annostelija oli kuitenkin kesän jäljiltä edelleen hajalla, joten jouduin jättämään näytteeni laitoksen jääkaappiin sunnuntaihin asti, jotta saisin lisättyä niihin vielä hapon perään. Nyt homma on hoidettu, ja koululla odottaa viiden näytteenottokerran vedet odottamassa analyyseja. Kohta päästään tositoimiin!

Näytteenotto vko 34

Lähde: http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki?htccam

No nyt on kyllä syksy saapunut kaupunkiin! Itse olen nöyrtynyt säälle ja alkanut käyttää takkia, mutta ilma on todellakin syksyinen. Sateita on viime päivinä riittänyt vaikka ne ovatkin olleet hillittyjä verrattuna takaviikkojen ukkosraivoihin. Tänään olisi tarkoitus käydä koululta hakemassa jälleen puhtaita näytepulloja ja välineet ja kiertää näytepisteet läpi hakemassa vettä purkkiin. Ihanaa että sataa!

Löysin muuten Forecan sivuilta tällaisen kuvasarjan Jätkäsaaren alueen sääkuvista viimeisen 24 tunnin ajalta. Upean näköistä seurata auringon laskua ja noousua ja pilvien muodostumista. Tämä hetken kuvassa tosin näyttää siltä että Ruoholahdessa paistaisi aurinko mutta meillä kyllä tulee vettä..

Mainettaan parempi gradu

Lähde: http://yliopistolainen.helsinki.fi/yol99_7/art2.htm

Törmäsin äsken Hesarin vanhaan artikkeliin gradusta. Artikkelissa gradu-urakkaa paisutellaan ja valitellaan sitä, miten se syrjäyttää ihmisen tietokoneen ja kirjallisuuden väliin, uuvuttaa ja masentaa opiskelijaa. Kyse on viimeisestä pyristyksestä opiskeluajalla ja se on syytäkin ottaa tosissaan. Silti, en halua asennoitua näkemään gradua prosessina, joka aiheuttaa ylipainoa, unettomuutta ja liiallista hiustenlähtöä.

Paikoin näen itseni Hesarin tekstissä. Kalastan gradulleni parasta mahdollista arvosanaa, sillä mielestäni hutiloiden tehdyn gradun voi yhtä hyvin jättää kokonaan tekemättä. Moni kollegani tekee gradun vain saadakseen tutkintonsa valmiiksi piittaamatta opintomenestyksestä lainkaan. Itse koen huolella tehdyn opiskelun kantavan hedelmää vielä pitkälle työelämään.

Toki yliopistolla arvosanoja painotetaan raskaasti esimerkiksi hakuprosesseissa, mutta silti ne kertonevat opiskelijasta jotain. Varsinkin kenttäopetuksessa ja oppimispäiväkirjamuotoisessa opiskelussa saadut arvosanat ovat olleen kovan oppimisen, tiedonhaun ja relfektion takana ja kantavat taatusti hedelmää omalle osaamiselle.

Lisäksi on syytä muistaa, että Suomessa koulutus on käytännössä ilmaista. Meillä pystyy opiskelemaan yliopistolla ilman suuria opintolainoja ja valmistumaan sosiaaliluokasta riippumatta. Työelämään voi siis ponnistaa ilman kymmenien, jopa satojen tuhansien eurojen lainataakkaa niskassa.

Itse aion tukea graduani tutustumalla gradunteon oppaisiin ja käytännön ohjeisiin laitokseltani. Ei turhia paineita, kyse ei kuitenkaan ole elämäntyöstä vaan gradusta. Tämä blogi tulee toivottavasti vielä todistamaan sen.

Eloterveiset!

Maanantain myötä alkoi jälleen parillinen viikko, mikä tuo mukanaan tietysti myös näytteenoton. Pahoittelen viime aikojen hiljaiseloani, mutta edellinen näytteenotto jäi itseltäni väliin töiden paljouden takia, joten graduohjaajani kävi keräämässä vesinäytteet puolestani.

Kävin itse kestävöimässä haetut vesinäytteet reilu viikko sitten, ja heräsin labrassa huomaamaan sen, miten työskentelyni labrassa alkaa löytämään rutiininsa. Enää en astu huoneeseen ja huomaa unohtaneeni vetää valkotakkia päälleni enkä vetokaapissa työskennellessäni huomaa, että puolet tarvittavista purnukoista on vielä hakematta. On ilahduttavaa huomata oma kehityksensä tällaisissa tehtävissä. Perfektionistina jaksan silti keskittyä jokaisen kumihansikkaan puhtauteen ja siihen, että näytepulloon tulee juuri ja aivan prikulleen se 10 ml näytettä. Ankaruus ja kurinalaisuus omaa työtä kohtaan tuottaa toivottavasti luotettavia tuloksia. 

Tällä viikolla on siis jälleen aika näytteenoton. Forecan ennuste ei usko torstaille sateita, mutta eiköhän noista tiistai-keskiviikon sateista riittäne jotain näytepulloihin.

Syksyn myötä laitoksemme väki on palannut lomiltaan ja rutiinit ovat jälleen käynnistyneet. Seuraava suuri askel olisikin päästä laboratorioinsinöörimme kanssa yksiin siitä, mitä kaikkea vesinäytteistäni tullaan määrittämään. ICP-MS on jumalattoman kallis laite, jonka käyttöön on pitkät jonot. Pitäisi siis saada lyötyä lukkoon muutamia käytännön asioita, jotta pääsisi jonottamaan laitteelle.

Mutta nyt, kampus kutsuu ennen illan työvuoroa. Adios!

Luonto pauhasi!

Täytyy myöntää, että nyt on luonnontieteilijää hemmoteltu! Eilispäivän ukkosmyräkkä oli kaunista katseltavaa ja veti ihan sanattomaksi. Itse kävin pihalla katsomassa, miten ukkonen uhosi ja kuulosti osuvan useampaankin kertaan lähialueella. Kirkkaita värejä ja äkäistä salamointia. 

Järki käskee varomaan, mutta uteliaisuus vei pihalle katsomaan pauhua. Kun muut pakenivat koteihinsa kun sodan alta, itse kävelin pihalle kameran kanssa. Ennen myrskyä taivas muuttui nopeasti keltaiseksi ja hetkessä tuli pimeää. Uskomaton tunnelma!

Ukkoskonserttia ihaillessani mietin eittämättä myös näytepisteitäni. Viime aikojen pienten sateiden jälkeen tällainen myräkkä on huuhtonut valuma-alueideni kaduilta ja pinnoilta mukaansa ties mitä. Intensiivinen sade on piiskannut kadut puhtaiksi, joten olisi ollut hienoa saada eilispäivältä vesinäytteitä talteen. Täytyy toivoa, että syksyllä on luvassa lisää samanlaisia näytöksiä.