SWOT

Pitkästä aikaa täällä! Kesä meni ohi kolisten, syksy toi tullessaan toivotun arjen mutta osasipa samalla muistuttaa miten täyttä hhöyryä täällä painetaan. Vielä vuosi sitten viimeistelin gradua, nyt työlistalla on kasa kursseja (tohtorin tutkintoon vaaditaan 60 op opintoja, eli noin yhden lukuvuoden verran opintoja), kaksi arkkupakastimellista analysoimattomia näytteitä, tällä viikolla on kenttätyöt vielä käynnissä kun pakkanen ei ole aiheuttanut teiden suolaamista. 

Hankkeemme on edennyt hyvin, ollaan saatu mukaan graduntekijöitä ja dataa pitäisi kevääseen mennessä olla valtavat määrät. Ensimmäisen artikkelin kirjoittamisen piti alkaa nyt syksyllä mutta kurssien ja näytteisiin liittyvien töiden takia siirsin tuon keväälle. Kiire tulee joka tapauksessa, kun väitöskirjaan tulee sisällyttää vähintään neljä artikkelia ja tässä on aikaa vajaa kolme vuotta. 

Joka tapauksessa hyvin menee. Pihlajamäen laatikon lukko oli taasen murrettu, ja nyt siihen pitäisi saada kokonaan uusi lukitusratkaisu. Samoin pitäisi valita sijainnit sadevesimittareille ja käydä asentamassa vielä ennen talvea. Luvassa siis katoille kiipeämistä näytteenoton yhteydessä. Tänä vuonna aiomme suojata anturit pakastumiselta, mutta siitä remontista lisää kun on saatu jotain valmiiksi.

Syksy saapui

Moi! Edellisestä kirjoituksesta on aikaa kohta kaksi kuukautta, mikä kertoo hyvin siitä kiireestä, minkä keskellä kesä tuli elettyä. Ensimmäistä kertaa eläessäni koin kesän jonka aikana laskin päiviä ja toivoin että syyskuu alkaisi -vaikka toisaalta kesäkin piti sisällään paljon hienoja kokemuksia ja seikkailuja. Laiminlöin mökkeilyperinnettä täysin ja paiskin kesän kokonaan töitä (tämä on työni huonoja puolia, kun lomista täytyy pitää huolta itse ja toisaalta muualla maailmassa kesälomia vietetään vasta silloin kun suomalaiset ovat jo palanneet sorvin ääreen).

Kesäkuussa käytiin keräämässä näytteitä pääkaupunkiseudun vajaan sadan valuma-alueen tutkimusasetelmalta ja heinäkuun loppupuolella käytin paljon aikaa näiden näytteiden analysointiin. Heinäkuussa vietin pari viikkoa Sheffieldissä tutkijavierailulla, joka osoittautui erinomaiseksi mahdollisuudeksi tutustua insinööripuolen kaupunkivesitutkimukseen. Vietin päivät muiden tutkijoiden seurassa ja pääsin seuraamaan, miten he ovat tehneet tutkimustyötään ja sain ensiluokkaisen tärkeitä vinkkejä heidän kohtaamistaan kompastukivistä, koita minun tulisi itsekin työssäni välttää. Kaikin puolin hyvä reissu ja toivon voivani käväistä Sheffieldissä vielä uudestaan parin vuoden kuluttua.

Elokuussa vietin ajatusten nollaamisviikon Kilpisjärvellä biologisella asemalla ja Saanan rinteillä. Iltaisin käytiin ihastelemassa Norjan puolen vuonoja ja tuntureita sekä sattumalta löytynyttä jäätikköä. Harvoin tuntuu kurjalta palata omaan (maailman parhaaseen) kotikaupunkiin mutta käsivarren Lappi teki kyllä tehtävänsä ja valloitti täysin.

Elokuun alku meni työrästejä hoitaessa ja syksyn näytteenottoa suunnitellessa. Elokuun puolivälissä suuntasin Kiinaan, missä järjestettiin DIPCON- hajakuormituskonferenssi. Tapahtuma oli monella tavalla silmiä avaava - Kiina on maailman toiseksi vaurain vaikkakin silti täysi kehitysmaa - ihmiset ulostavat kaduille, saasteita piisaa ja hygienia on niin ja näin. Kuumuus oli itselleni aivan uutta ja ilmankosteuteen ympättynä todella haasteellinen. Konferenssissa huomasi hyvin miten lapsenkengissä paikallinen vesitutkimus olikaan - heillä on vasta ymmärretty sellaisia perustavanlaatuisia teorioita mitä Suomessa opetetaan lukiossa tai viimeistään yliopiston ensimmäisillä luennoilla. Ymmärsin nopeasti miten tärkeitä tällaiset konferenssit ovat kehittyvien maiden päättäjille ja tutkijoille, missä länsimaiset tutkijat voivat esitellä tuloksiaan ja paikallisia toimintatapojaan kehittyvien maiden osaajille - onhan tällainenkin jonkinlaista vientiä, on turha antaa kiinalaisten kompastua samoihin virheisiin mitä me olemme aikoinaan tehneet. Suomi tuntui olevan eksoottinen kohde konferenssin isäntämaalle ja meiltä jopa kysyttiin miten jääkarhujen käy ilmastonmuutoksen myötä.

Menin voittamaan konferenssin parhaan suullisen esityksen palkinnon. Aika kolaus ensikertalaiselle!

Nyt istun pitkästä aikaa työhuoneessani kollegat ympärillä. Lomilta on palattu ja kampus on täyttynyt uusista fukseista. Syksyn opetus on alkamassa, kahvi tuoksuu klo 9 ja 14 ja tutut rutiinit ovat palanneet. Tuntuu hyvältä saada jatkaa, vaikka loman tärkeyttä ei voikaan liiaksi korostaa. Kotona herätyskellon virkaa hoitaa nykyään vasemman- ja oikeanpuolisten naapuritalojen julkisivuremontit, joten arkivapaita ei tee edes mieli nyt pitää etäpäivistä puhumattakaan. Onneksi mökin sienimetsä huutelee jo nimeäni.

Come back labraan

Mä olen ihan meidän kolmen näyteaseman laiteongelmien takia ollut hakematta omia näytteitä nyt pari kuukautta. Se tekee meidän tutkimukselle todella paljon hallaa, kun datakatkot ovat näin pitkiä. Eilen sain kuitenkin sähkömiehen taas työn äärellee, nyt laitetaan niitä vanhoja näytteenottimia takaisin paikoilleen ja odotetaan josko saisin apurahaa uusiin antureihin. Totuus, joka tässä on nieltävä, on nyt se, etteivät anturimme oikeasti kestä talven olosuhteita (jotka tottakai ovat tutkimuksen kannalta mielinkiintoisimpia). Näin ollen jatkossa anturit todennäköisesti talvehtivat varastossa, eivät valuma-alueilla.

Kävin myös eilen työterveyshoitajalla kysymässä alustavasti Pekingin reissun rokotuksista. Ennenkuin tajusinkaan, olin jo saanut kolme piikkiä! Reipas tyttö sentään palkittiin tarroilla. Ensimmäistä kertaa toimivan työterveyshuollon piirissä elävänä ei voi kuin olla tyytyväinen.

Rokotettu palkittiin tottakai tarroilla.

Kävin tänään labrassa punnitsemassa valmiiksi muutamat dekkat ja suodattimet graduntekijääni varten. Hän aloittaa huomenna meidän näytesetin ainepitoisuussuodatukset ja tarkoitus on demota huomenna pikaisesti miten homma käytännössä menee.

Niin tuttu näky - paluu labraan.

Mission impossible -näytteenotto

Viime viikolla se tapahtui. Meillä oli säät suosiolliset joten viime viikon tiistaina käynnistyi vajaa sadan näytepisteen näytteenotto. Jo ensimmäisenä päivänä huomasin, että arvioitu aikataulu pettäisi saman tien.

Itselläni oli 48 aluetta käytävänä eikä sitä saisi kahdessa päivässä mitenkään. Olin graduohjattavani taakkaa helpottaakseni a) valinnut itselleni ikävimmät alueet ja b) ottanut itselleni enemmän näytepisteitä. Todellisuudessa näytepisteeni olivat (jos Etelä-Suomessa voi näin sanoa) saavuttamattomissa. 

Vedenlaadun anturi mittaa veden tilaa

Tai no eivät kaikki. Osaan pääsi autolla suoraan kohdalle ja näytteenotto oli helppoa. Muutamalla pisteelle joutui kävelemään 800 metriä suuntaansa avoimella pellolla auringon heittäessä kuumia säteitään. Osalle pisteistä ei yksinkertaisesti päässyt läpipääsemättömän kasvillisuuden takia tai siitä syystä, että piste sijaitsi hevoshaassa.

Tiukoille menee arviot siitä, onko auto likaisempi sisä- vai ulkopuolelta.

Nyt nuo pisteet on kuitenkin viimein käyty läpi. Meillä on varastossa vajaa 90 kiintoainenäytettä, 90 ravinnenäytettä, 170 metallinäytettä, 250 liukoisten ravinteiden näytettä ja kaikilta pisteiltä vielä varmuuden vuoksi ekstranäyte. Huomenna opastan graduntekijäni labra-analyysien helpoimpiin hommiin jotta saadaan näyteastioita meidän seuraavaan näytteenhakuun kesäkuun viimeiselle viikolle. Samalla viikolla täytyy palauttaa Pekingin konferenssin viimeistelty paperi ja lähteä Sheffieldiin. 

Sain viimein vihdoin tänään varattua Englannin lennot ja hotellin. Yliopistolla byrokratia sanelee kaiken ja koneisto on paikoin raskas. Siinä on puolensa. Keskitetty asioiden hoitaminen toimii kyllä hyvin, mutta jokaiselle asialle tarvitaan useamman tahon suostumus ennen sen toteuttamista.

Näin oli myös matkani kanssa. Ensin tiedustelin ohjaajaltani budjettia kesän matkoilleni, jonka jälkeen täytin yliopistolle matkapyynnön aikatauluineen ja kustannuksineen. Sain varattua lennot yliopiston oman portaalin kautta. Majoituksen hankin itse ja veloitan yliopistolta matkan jälkeen laadittavan matkalaskun avulla. 

Elokuun Pekingin matkaa varten on työn alla nyt rokotukset ja viisumi. Osallistumismaksun yhteydessä pitäisi selvitä majoituskin ja lennot saa varattua taas yliopiston kautta. Mitenhän ulkopaikkakuntalaiset hankkivat kaukomaiden viisumeita, kun hakemus täytyy käydä henkilökohtaisesti jättämässä suurlähetystöön Helsinkiin?

Joka tapauksessa kiireinen kesä on tulossa. Sain Lahdessa työharjoitteluaan tekevän ohjattavani perjantaina työn alkuun ja toiselle lahtelaiselle graduntekijälleni aineistot sekä alustavat ohjeet kasaan. Helsingin graduntekijän kanssa tehdään kesän aikana niin paljon kuin ehditään. Ensi viikolla käyn Lahdessa tutustumassa meidän hankkeen kenttätöihin jotta pystyn luennoimaan niistä Englannissa ihan lonkalta. Jännittää ihan vietävästi tuollainen yksin lähteminen, välilaskut ja kaikki. Kiinaan pääsen onneksi yhdessä kollegani kanssa.

Kanssaihmiseni, pyydän kärsivällisyyttä! 

Mätäjoki 23.5.2013

Tässä on taas tullut oltua kilpajuoksua aikaa vastaan mutta toisaalta paljon saatu aikaankin. Alun perin tälle viikolle suunniteltu 86 valuma-alueen näytteenotto siirrettiin suosiolla ensi viikolle. Olen tällä viikolla hoitanut siihen liittyviä käytännän asioita, kuten piirrellyt karttoja, suunnitellut reittioptimointia, käynyt kentällä katsomassa näytepisteitä, valmistellut pulloja ja putkia näytteenottoon, anonut sponssina tuhat kiloa kiviä ja tehnyt kasapäin paljon muuta.

Taistelu ohi kiitäviä päiviä kohtaan on kovaa ja voin tunnustaa olevani hieman väsynyt kevään työtaakasta, mutta verrattomat työtoverini ja työpaikalla vallitseva äärettömän positiivinen, lämmin ja kannustava ilmapiiri kannustavat pitämään puhtia päällä ja mielen iloisena. Hyvät työpaikat ovat harvassa, onneksi kohdallani on käynyt hyvä tuuri!

Viime viikolla käytiin porukalla katsomassa Mätäjoen sen hetkistä tilaa, vajaa pari vuorokautta onnettomuuden jälkeen. Tässä muutamia kuvia paikan päältä. Ethän kopioi kuvia ilman lupaani.

Strömberginkujalla Mätäjoessa on kaunis porras, mistä kanavoitu puro palaa luonnollisempaan uomaan.

Mätäjoki Strömberginpuistossa, missä puro keväisin tulvii yli penkereiden. Portaiden tuoma kohina on komeaa kuultavaa.

Mätäjoki Talin golfkentän ympäröimänä.

Polttoöljyn erottamista pintavedestä.

Mätäjoen kannalta Teknoksen päästö aiheutui vesistöön todella huonossa kohdassa (hulevesiviemäri johti Teknoksen tontilla tapahtuneen vuodon paljon alemmaksi valuma-aluetta kuin missä vuoto on tapahtunut). Pian hulevesiputken puroon laskupaikan alapuolella uomassa on hyvin pyörteinen kohta, missä veteen aiheutuu myös pystyvirtauksia. Näin ollen polttoöljy on pyörinyt veden koko profiilissa ja näin aiheuttanut myös pohjaeliöstön kuoleman.

Mätäjoki ja Teknos

Kiireistäni huolimatta haluan käyttää hetken aikaani tämän uutisen / tapahtuman ympärillä. Eilen uutisoitiin vahvasti Helsingin Mätäjoen epänormaalista tilasta ja lopulta HSY:n avulla veden poikkeustilan aiheuttajaksi paikallistettiin Tenkoksen maalitehdas. Lietevuoto on vakava tapaturma ja se on valtava shokkitila vastaanottavassa vesistössä ja sen ekosysteemissä. 

Itse näen uutisissa monia välillisiä ilmiöitä, kuten:

1. Kansalaisten valppaus havainnoida ympäristön poikkeustila ja nopea ilmoitus tästä viranomaisille

2. Voimakas uutisointi Mätäjoen tilasta kuvastaa kaupunkilaisten huolta kaupunkivesiensä tilasta

Ehkäpä aikaisempi Lokapoikien tapaus on jäänyt mieliimme ja valpastuttanut huolestumaan vesiemme tilasta herkemmin. Joka tapauksessa vaikka uutinen ja tapahtuma itsessään onkin kamala (se myös pilasi Mätäjoessa tehdyt investoinnit ja kunnostustyöt), osoittaa uutisointi myös huolta kaupunkivesien tilasta.

Mätäjokeen on istutettu Virtavesien hoitoyhdistyksen kunnostusten yhteydessä keväisin taimenenpoikasia ja näin on ollut suunnitelmissa jatkaa kunnes vesistön tila todettaisiin riittävän hyväksi. Teknoksen katastrofin rooli ekosysteemille jää nähtäväksi, sillä osa aikaisemmin istutetuista taimenista on jo merivaelluksella ja niiden paluu Mätäjokeen riippuu muun eliöstön tilasta. Jos pohjaeläimistö on kuollut vuodon seurausekan (mikä on vähintäänkin todennäköistä), ei taimenilla ole joessa ravintoa eivätkä ne näin ole jää Mätäjokeen.  Yhtä kaikki, tästä katastrofista ja Mätäjoen tilasta tulemme kuulemaan vielä pitkään.

Alla viimeisimpiä uutisointeja aiheesta. Uutiset saa klikkaamalla suuremmiksi. 

Ajankäytön hallintaa

Viime viikot on taas oltu hevosenselässä ja hädin tuskin pysyttykään siellä. Sain vappuaattona kovan flunssan, kuumeen ja loputtoman yskän. Se vei voimat oikein huolella. Töiden jääminen rästiin ei auttanut tilannetta lainkaan. Olen tällä viikolla yrittänyt paikkailla menetettyjä työpäiviä. 

Kesä on kulman takana. Kurssieni lopputyöt pitäisi arvostella ja antaa arvosanat sekä kirjallinen palaute. Pitäisi aada anturit ja näytteenotto toimimaan. Pitäisi hiota valmiiksi kesän työkomennuksen yksityiskohdat ja suunnitella miten saada reissusta mahdollisimman paljon hyötyä hankkeelle. Järjestän koko hankkeemme kokousta Helsinkiin ensi viikolle. Järjestin myös Suomen alamme tutkijoiden seuran hallituksen kokouksen viikon päähän Helsinkiin. Toimin seuran sihteerinä ja hallituksen jäsenenä, joten käytännössä pidän langat käsissäni, teen muistioita, kutsun koolle, järjestän, selvitä, pyydän selvityksiä, anon apurahaa jne.

Pitäisi saada sovittua kesän näytteenhaun yksityiskohdat valmiiksi. Saada sponssit meidän tarvitsemillemme tarvikkeille ja analyyseille. Matka-apurahaa on haettu ja kirjoitin tänään jälleen yhden abstraktin jolla haen mahdollisuutta osallistua luennoitsijana konferenssiin. Tällä kertaa Amsterdamiin marraskuussa. 

Kaikesta tästä hallitsematton tuntuisesta on tehtävä lista, ja itse pidän nykyään päiväkirjaa (DearDiary.doc) siitä mitä olen saanut päivän aikana tehtyä ja mitä pitäisi jatkossa tehdä. Tällainen hallinta auttaa kummasti pitämään langat käsissä ja samalla töiden tehdyksi kuittaamisesta saa selittämätöntä mielihyvää.

Tutkijan työ yliopistolla on jatkuvaa 360 astetta havainnointia. Rahaa tarvitaan, rahaa on haettava, yhteistyö on välttämätöntä ja verkostoituminen jatkuvaa. Lisäksi laitoksen palkkaamana työstäni on jyvitettävä osa laitoksen yhteiseen hyvään. Tänään järjesteltiin juuri painosta tulleita pääsykokeita ensi maanantaita varten. Maanantai menee kokonaan pääsykokeita valvoessa. Mitä enemmän pääsen sisään tähän akateemisen yliopistolla vaikuttavan tutkijan työhön sisään, sitä vahvemmin tunnen että väitöksen jälkeen paikkani on valtiolla. Siihen asti aion kuitenkin ottaa kaiken ilon ja hyödyn irti yliopistolla työskentelmisestä. Näinä aurinkoisina päivinä kun osaa iloita siitä ettei kellokortti ja työajat aiheuta aamulla kiirettä vaan aamukahvin voi käydä nauttimassa kaikessa rauhassa kodin sisäpihalla. Siinä mieli lepää ja työkiireistä muodostuu hallittava paketti.

Huhtikuu, nyt jo!

Hengissä ollaan! Hävettää ja harmittaa pitkittynyt blogihiljaisuus ja toistuva pyrkimys kirjoittaa tänne on aina painunut arjen sekamelskan alle. Töissä on ollut kiireitä, sillä käytännön asioita on ollut hoidettavana paljon. 

Yliopistolla tohtorikoulutettavan vuosityömäärästä (1600 tuntia) osa pitää käyttää opetukseen. Itse opetan nyt opiskelijoillemme ympäristövaikutusten arviointimenettelyä case study -tyyppisellä kurssilla, mikä vie luultua enemmän aikaani. Lisäksi olen hakenut näytteitä nyt viikoittain ja hankkinut meille Isco-näytteenottimet fokuksena tarkastella kevätsulantaa erityisen tarkasti. Todellisuudessa laitteita ei ole saatu asennettua koska putkessa anturit ovat päässee jäätymään. Näin ollen sameusantureille ostettuja paineilmaputsareitakaan ei ole saatu asennettua, ja kilpajuoksumme kevätsulantaa vastaan käy kovana. 

Näinä aurinkoisina päivinä sulamista tapahtuu jo aika ajoin, keskittyen lähinnä iltapäiviin. Tutkimuksemme kannalta olisi tuikitärkeää kerätä vedenlaadun näytteitä juuri tuolta sulamiskaudelta, mutta nyt laitteiden asentamisen odottaessa juuri tuota tärkeää sulamista voi olla, ettemme saa dataamme kasaan. Ja sitten pitäisi vielä muistaa tilata jenkeistä ne sadeloggerit. 

Hankkeessa on nyt mukana myös paljon graduntekijöitä, jotka paitsi auttavat meidän aineiston käsittelyssä tekevät samalla graduansa kaupunkivesistä. Ainakin tähän asti homma on rullannut hyvin. 

Konferenssiabstraktit ovat tutkijan arkipäivää. Omasta tutkimuksestaan on hyvä käydä puhumassa maailmalla, ja konferensseissa esiintyjät jaetaan kahteen osioon: puhujiin (=parempi väki) ja posteriesityksiin (=heikompi väki). Lähettämällä lyhyen ohjeistetun abstraktin omasta tutkimuksestaan hakee mukaan esiintymään konferenssiin, jonka järjestäjät päättävät itse, pääsetkö tilaisuuteen esiintymään (ja pääsetkö sinne seminaariesityksen vai vain posterin kanssa). Itse olen hakenut nyt kahteen konferenssiin ja kolmannen abstraktin lähettäminen on edessä vielä tässä kuussa. On pakko olla aktiivinen ja pyrkiä näkymään jos mielii saada rahoitusta tutkimukselleen. Myös apurahoja jaettaessa matkoihin on helpompi hakea rahaa, jos voi osoittaa osallistuvansa kansainvälisiin tapahtumiin. 

Heinäkuussa on vielä edessä kuukauden vierailu kollegojemme luo Englantiin. Siitä uskoisin ehtiväni kertomaan myöhemmin lisää. 

Nauttikaahan sulavista kaduista ja kevään ensimmäisistä virtavesistä!

Vallilanlaakson viivytysallas

Viime aikojen haipakka on saanut lähes unohtamaan blogin olemassaolon! Viime viikkoina on kuitenkin tapahtunut paljon. 19.12. valmistuin vihdoin maisteriksi ja sain vahvistettua paikkani jatko-opiskelijana. Uusi työsopimus astui voimaan 1.1.2013 ja nyt tuntuu hyvältä.

Vuodenvaihteen jälkeen työasiat ovat saaneet hyvää vauhtia. Saan muulta tutkimushankkeeni työryhmältä hyvää ohjausta, tukea ja kannustusta työlleni. Samalla työhöni liittyviä käytännön rutiinitoimia, kuten näytteiden analysointia ja valuma-alueiden rajaustyötä on saatu delegoitua eteenpäin osaaviin käsiin ja pois harteiltani. Tämä mahdollistaa paremman keskittymisen itse papereiden kirjoittamiseen. 

Vuodenvaihteen jälkeen mediassa (ja sähköpostissani) heräsi vilkas keskustelu Vallilanlaaksoon suunnitellusta viivytysaltaasta (Karttapiirros täällä). Kumpulan asukkaiden yhdistys on vahvasti ja näkyvästi vastustanut hanketta vedoten sekä vedenlaadullisiin että maisemallisiin tekijöihin. 

Itselläni on hankkeesta vahva vesihuollon näkökulma. Altaaseen tulee purkautumaan suoraan Itä-Pasilan valuma-alueeltamme purkautuva hulevesi, jonka määrää ja laatua on täällä bloginkin puolella moneen kertaan päivitelty. Itä-Pasilassa ongelmana on virtaamaan äärevöityminen läpäisemättömien pintojen myötä. Sade- ja sulamisvedet eivät pääse imeytymään alueelle, vaan ne huuhtoutuvat välittömästi pois aiheuttaen ajoittain voimakkaita virtaamia ja toisaalta pitkiä kuivia jaksoja. Poisvirtaava vesi huuhtoo mukanaan valuma-alueelta epäpuhtauksia ja kiintoainetta, jotka purkautuvat huleveden mukana Kumpulanpuroon ja siitä merenlahteen. 

Vallilan viivytysaltaan suunnitelma. Vasemmassa alakulmassa Itä-Pasilan näytepisteeni.

Viivytysaltaan ydinajatuksena on palvella vastaanottavaa vesistöä, tässä tapauksessa Kumpulanpuroa ja Arabianrantaa. Viivytysallas tasaa virtaamia, jolloin suurten sateiden ja sulamistapahtumien yhteydessä pieni puro ei altistuisi tulville ja akuutisti suurille vesimäärille. Ekosysteemi ei kestä nopeita muutoksia. Altaassa seisovan veden laatu paranee seisomisen myötä. Kiinteät partikkelit painuvat altaan pohjalle mikä parantaa vedenlaatua. Kiintoaineeseen on sitoutunut metalleja, haitta-aineita ja ravinteita, jotka vaikuttavat vedenlaatuun. Viivytysaltaan pohjalle kertynyt sedimentti on helppo poistaa altaan pohjalta ja käsitellä jätteenä sen sijaan, että se kulkeutuisi veden mukana puroon ja mereen. 

Viivytysaltaita pitäisi olla intensiivisen maankäytön alueilla enemmän. Ne ovat helppo vaihtoehto luoda huleveden käsittelylle kustannustehokas ja "itsestääntoimiva" puhdistusmenetelmä, jonka maisemointi on helppoa. Altaiden ja kosteikkojen avulla hulevedestä luodaan resurssi ja maisemaelementti joka voi lisätä alueen ihmisten hyvinvointia. Itse koen tällaisten ratkaisujen olevan hyvin tärkeitä elementtejä lisätä ihmisten arvostusta kaupunkivesiä kohtaan. Kaupunkivesi ei ole likaista, se voi olla myös kaunista.

Update kiireen keskellä

Edellisestä blogimerkinnästä on näemmä vierähtänyt jo tovi. Viime viikot ovat olleet vähintäänkin kiireisiä, eikä muutto ole helpottanut asiaa yhtään. Olen koostanut opintoni ja vienyt tutkintopyynnön tiedekunnalle. Samalla anoin jatko-opintolupaa ja sain siihen puollon viime viikolla. Nyt olen täyttänyt vielä tarvittavat hakemukset tiedekunnalle ja näihin papereihin täytyisi vielä saada vastuullisen ohjaajan, hyväksyvän professorin sekä jatko-opintolautakunnan edustajan allekirjoitukset. Asiaa ei helpota se, että opetuksen päättyessä henkilökunta on yhä vähemmän paikalla ja professorikin lähtee tällä viikolla loppuvuodeksi Maapallon toiselle puolen.

Olen myös tehnyt viimeisiä harjoituksia liittyen syksyllä käynnissä olleisiin kursseihin, sekä neuvotellut kevään opetuksesta - jatko-opiskelijoilla on opetusvelvollisuus laitokselle, joka tulee vuosittain täyttää. Omalta osaltani suunniteltu opetus kuulostaa hyvältä ja vastaa omaa ydinosaamistani sekä tutkimustyössä että karttuneessa konsultintyössä. 

Nyt ajatukset takaisin kaukokartoituksen harjoituksiin. Perjantaina on luvassa koko kampuksen henkilöstön yhteiset pikkujoulut, vähän jo jännittää!