Viime viikot on taas oltu hevosenselässä ja hädin tuskin pysyttykään siellä. Sain vappuaattona kovan flunssan, kuumeen ja loputtoman yskän. Se vei voimat oikein huolella. Töiden jääminen rästiin ei auttanut tilannetta lainkaan. Olen tällä viikolla yrittänyt paikkailla menetettyjä työpäiviä.
Kesä on kulman takana. Kurssieni lopputyöt pitäisi arvostella ja antaa arvosanat sekä kirjallinen palaute. Pitäisi aada anturit ja näytteenotto toimimaan. Pitäisi hiota valmiiksi kesän työkomennuksen yksityiskohdat ja suunnitella miten saada reissusta mahdollisimman paljon hyötyä hankkeelle. Järjestän koko hankkeemme kokousta Helsinkiin ensi viikolle. Järjestin myös Suomen alamme tutkijoiden seuran hallituksen kokouksen viikon päähän Helsinkiin. Toimin seuran sihteerinä ja hallituksen jäsenenä, joten käytännössä pidän langat käsissäni, teen muistioita, kutsun koolle, järjestän, selvitä, pyydän selvityksiä, anon apurahaa jne.
Pitäisi saada sovittua kesän näytteenhaun yksityiskohdat valmiiksi. Saada sponssit meidän tarvitsemillemme tarvikkeille ja analyyseille. Matka-apurahaa on haettu ja kirjoitin tänään jälleen yhden abstraktin jolla haen mahdollisuutta osallistua luennoitsijana konferenssiin. Tällä kertaa Amsterdamiin marraskuussa.
Kaikesta tästä hallitsematton tuntuisesta on tehtävä lista, ja itse pidän nykyään päiväkirjaa (DearDiary.doc) siitä mitä olen saanut päivän aikana tehtyä ja mitä pitäisi jatkossa tehdä. Tällainen hallinta auttaa kummasti pitämään langat käsissä ja samalla töiden tehdyksi kuittaamisesta saa selittämätöntä mielihyvää.
Tutkijan työ yliopistolla on jatkuvaa 360 astetta havainnointia. Rahaa tarvitaan, rahaa on haettava, yhteistyö on välttämätöntä ja verkostoituminen jatkuvaa. Lisäksi laitoksen palkkaamana työstäni on jyvitettävä osa laitoksen yhteiseen hyvään. Tänään järjesteltiin juuri painosta tulleita pääsykokeita ensi maanantaita varten. Maanantai menee kokonaan pääsykokeita valvoessa. Mitä enemmän pääsen sisään tähän akateemisen yliopistolla vaikuttavan tutkijan työhön sisään, sitä vahvemmin tunnen että väitöksen jälkeen paikkani on valtiolla. Siihen asti aion kuitenkin ottaa kaiken ilon ja hyödyn irti yliopistolla työskentelmisestä. Näinä aurinkoisina päivinä kun osaa iloita siitä ettei kellokortti ja työajat aiheuta aamulla kiirettä vaan aamukahvin voi käydä nauttimassa kaikessa rauhassa kodin sisäpihalla. Siinä mieli lepää ja työkiireistä muodostuu hallittava paketti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti