Moi! Edellisestä kirjoituksesta on aikaa kohta kaksi kuukautta, mikä kertoo hyvin siitä kiireestä, minkä keskellä kesä tuli elettyä. Ensimmäistä kertaa eläessäni koin kesän jonka aikana laskin päiviä ja toivoin että syyskuu alkaisi -vaikka toisaalta kesäkin piti sisällään paljon hienoja kokemuksia ja seikkailuja. Laiminlöin mökkeilyperinnettä täysin ja paiskin kesän kokonaan töitä (tämä on työni huonoja puolia, kun lomista täytyy pitää huolta itse ja toisaalta muualla maailmassa kesälomia vietetään vasta silloin kun suomalaiset ovat jo palanneet sorvin ääreen).
Kesäkuussa käytiin keräämässä näytteitä pääkaupunkiseudun vajaan sadan valuma-alueen tutkimusasetelmalta ja heinäkuun loppupuolella käytin paljon aikaa näiden näytteiden analysointiin. Heinäkuussa vietin pari viikkoa Sheffieldissä tutkijavierailulla, joka osoittautui erinomaiseksi mahdollisuudeksi tutustua insinööripuolen kaupunkivesitutkimukseen. Vietin päivät muiden tutkijoiden seurassa ja pääsin seuraamaan, miten he ovat tehneet tutkimustyötään ja sain ensiluokkaisen tärkeitä vinkkejä heidän kohtaamistaan kompastukivistä, koita minun tulisi itsekin työssäni välttää. Kaikin puolin hyvä reissu ja toivon voivani käväistä Sheffieldissä vielä uudestaan parin vuoden kuluttua.
Elokuussa vietin ajatusten nollaamisviikon Kilpisjärvellä biologisella asemalla ja Saanan rinteillä. Iltaisin käytiin ihastelemassa Norjan puolen vuonoja ja tuntureita sekä sattumalta löytynyttä jäätikköä. Harvoin tuntuu kurjalta palata omaan (maailman parhaaseen) kotikaupunkiin mutta käsivarren Lappi teki kyllä tehtävänsä ja valloitti täysin.
Elokuun alku meni työrästejä hoitaessa ja syksyn näytteenottoa suunnitellessa. Elokuun puolivälissä suuntasin Kiinaan, missä järjestettiin DIPCON- hajakuormituskonferenssi. Tapahtuma oli monella tavalla silmiä avaava - Kiina on maailman toiseksi vaurain vaikkakin silti täysi kehitysmaa - ihmiset ulostavat kaduille, saasteita piisaa ja hygienia on niin ja näin. Kuumuus oli itselleni aivan uutta ja ilmankosteuteen ympättynä todella haasteellinen. Konferenssissa huomasi hyvin miten lapsenkengissä paikallinen vesitutkimus olikaan - heillä on vasta ymmärretty sellaisia perustavanlaatuisia teorioita mitä Suomessa opetetaan lukiossa tai viimeistään yliopiston ensimmäisillä luennoilla. Ymmärsin nopeasti miten tärkeitä tällaiset konferenssit ovat kehittyvien maiden päättäjille ja tutkijoille, missä länsimaiset tutkijat voivat esitellä tuloksiaan ja paikallisia toimintatapojaan kehittyvien maiden osaajille - onhan tällainenkin jonkinlaista vientiä, on turha antaa kiinalaisten kompastua samoihin virheisiin mitä me olemme aikoinaan tehneet. Suomi tuntui olevan eksoottinen kohde konferenssin isäntämaalle ja meiltä jopa kysyttiin miten jääkarhujen käy ilmastonmuutoksen myötä.
 | ||
| Menin voittamaan konferenssin parhaan suullisen esityksen palkinnon. Aika kolaus ensikertalaiselle! |
Nyt istun pitkästä aikaa työhuoneessani kollegat ympärillä. Lomilta on palattu ja kampus on täyttynyt uusista fukseista. Syksyn opetus on alkamassa, kahvi tuoksuu klo 9 ja 14 ja tutut rutiinit ovat palanneet. Tuntuu hyvältä saada jatkaa, vaikka loman tärkeyttä ei voikaan liiaksi korostaa. Kotona herätyskellon virkaa hoitaa nykyään vasemman- ja oikeanpuolisten naapuritalojen julkisivuremontit, joten arkivapaita ei tee edes mieli nyt pitää etäpäivistä puhumattakaan. Onneksi mökin sienimetsä huutelee jo nimeäni.
