Tällä viikolla parin viikon takainen epäonneni jatkui. Pakkasta on riittänyt ja saimme viettää valkean joulunkin, mikä teki hyvää kiireisen syksyn jälkeen riutuneelle mielelle.
Näytteenhaku tapahtui kirpeässä pakkasessa, eikä lukkojen avaaminen rukkaset kädessä oikein luonnistu, mutta ilman hanskoja kylmä auta suorastaan polttaa ihoa. Pihlajamäessä oli viime kerralla kytketty pakkasvahti kovemmalle, minkä ansiosta vesinäytteemme oli nestemuodossa, ehkä hieman hileisessä sellaisessa. Virtaama oli putkessa melkein 10 l/s, mikä tuntuu näillä pakkasilla suurelta! Sain siis myös ICP-MS - analyysia varten otettua veden näytteenottimella. Hienoa!
Veräjämäessä jatkui viime kerran epäonni. Joko putki on aidosti jäässä tai sitten vain virtaama-anturimme on siinä kunnossa. Joka tapauksessa näyteastiamme ammotti tyjyyttään enkä saanut näytteenotinta nostamaan pulloon edes sen hetkistä kertanäytettä. Tälle olisi tehtävä jotain, mutta mitä? Vai onko syytä vain luottaa siihen, että talven pakkanen on saanut sateen viipymään valuma-alueelle jäänä ja lumena?
Pasilassa sai taas lapioida tiensä laatikon luo. Jää nähtäväksi, miten laatikon luo pääsee jatkossa jos lumimäärä tästä vielä kasvaa. Pasilan laitteisto toimii moitteettomasti, vesinäytettä oli odottamassa kokonainen kanisteri ja näytteenotin nosti reippaasti vielä ICP-MS -näytteenkin pulloon. Näin se homma toimii!
Nyt kevään kynnyksellä on aika rauhoittaa muut opinnot ja keskittyä jo kerättyjen vesinäytteiden analyyseihin. Ohjaajani kanssa on kuitenkin vielä epäselvyyttä siitä, mitä kaikkea vesistä on relevanttia analysoida. Laboratorioanalyysit eivät ole halpaa huvia ja nykyisenkaltaisessa resurssipulassa ei ole mielekästä keskittyä kuin kaikkein tarpeellisimpiin analyyseihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti