Eilisessä (28.1.2012) Hesarissa uutisoitiin Venäjän teollisuuden aiheuttamassa merkittävästä fosforikuormituksesta Itämereen. Vaikka fosfori on rajoittava ravinne lähinnä sisävesissä, ei kuormitus siltikään ole edukseen Itämeren tilassa. Tutkimuksissa on ilmennyt Fosforitin lannoitetehtaan runsaat fosfaattifosforipäästöt Lugajokeen ja Suomenlahteen. Lisää haasteita päästöjen hillitsemiseen on tuonut venäläisen byrokratian tapa muuttaa lukuja suuntaan ja toiseen. Ongelmia on myös tiedon salailusta ja datan muokkaamisesta.
SYKE:n erikoistutkija Seppo Knuuttila painottikin eilisessä artikkelissa näin:
"koko ympäristönseuranta ja päästöjen valvonta pitäisi järjestää uudelleen. Vastuullisilta viranomaisilta ja tutkimuslaitoksilta puuttuu myös resursseja, ja laboratorioiden laitekanta on vanhentunutta."
Ville Niinistökin ottii kantaa paljastuneeseen ilmiöön näin:
" Yrityksen johdossakin on halua puuttua päästöihin, kunhan he ymmärtävät, että me emme hae syyllisiä vaan haluamme parantaa ympäristön tilaa."
Tarvitaan kuitenkin paljon työtä ja asennemuutoksia, ennenkuin teollisuutta myös itänaapurissamme kyetään johtamaan myös ympäristön arvot huomioiden. Ympäristöpolitiikka on haasteellinen teema, sillä ympäristön tilan hyväksi tarvitaan paljon ponnistuksia ja resursseja, mutta niistä saatavat hyödyt kertyvät pitkällä aikajänteellä eikä niitä aina kyetä mittaamaan valuutalla. Tällaisten toimien perustelu nykyisessä talouden sanelemassa maailmassa on hyvin haasteellista.
Ville Niinistön kannanotto teemaan löytyy täältä.
Suomi on aikaisemminkin osoittanut haluaan puuttua Itämeren ympäristön tilaan auttamalla Venäjää. Esimerkiksi vuonna 2005 avattu Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo rakennettiin suomalaisten suurella avustuksella, ja näin kyettiin osaltamme puuttumaan Itämeren kuormitukseen. Koska Suomessa jätevedenpuhdistus on hyvin organisoitua ja tehokasta, ja kuormituksemme johtuu pääosin maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta, on hienoa, että osaamistamme kyetään ohjaamaan myös sinne, missä siitä on eniten hyötyä. Pietarissa osa kaupungin jätevesistä johdetaan edelleen käsittelemättöminä mereen, mikä kuulostaa länsimaisen korvaan käsittämättömältä.
Lisätietoa tuosta Pietarin puhdistamosta löytyy Ympäristöministeriön ja Finnfundin sivuilta. Puhdistamon vaikutuksista vesistön tilaan ja uudenlaisesta rahoitusmallista myös täällä.
Tekniikka & Talous uutisoi vuonna 2009 Venäjän kasvavasta maataloudesta ja sen valtavasta kuormituksesta Itämereen. Artikkeli julkaistiin otsikolla "Itämerta uhkaa Venäjän kanankakkapommi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti