Tänään uutisoinnissa on nostettu esiin ruokamme sisältämien lisäaineiden mahdolliset terveysvaikutukset.Helsingin yliopiston professori Marina Heinonen kertoo Helsingin Sanomien verkossa, että ruokaan lisätään lisäaineita tarkoituksella, kun tuotteen säilyvyyttä, makua ja koostumusta halutaan parantaa. Mielestäni Heinosen kommentti "Edistäähän se myös kestävää kehitystä, ettei viskata ruokaa menemään koko ajan" kuulostaa jotenkin ristiriitaiselta. Kestävän kehityksen osana on mahdollisimman jalostamattoman ja luonnonvaroja kuluttamattoman ravinnon nauttiminen ja syöminen kohtuudella. Näen pitkälle jalostetut ja muunnellut tuotteet "avaruusruokana", joka on kaukana luonnollisesta ruoasta. Nykymaailmassa ruokaamme prosessoidaan paljon ja jalostamisen myötä tuotteista häviää ainesosia, jotka palautetaan niihin keinotekoisesti.
Viime vuosien natriumglutamaattikohu Suomessa oli huvittava. Lihanmakua muistuttava lisäaine oli viihtynyt tuotteissamme pitkään ennen kohua. Itse asiassa natriumglutamaatti on esimerkiksi Japanissa kotitalouksien kuiva-ainekaappien perusosa samalla tavalla kuin meillä vaikkapa korppujauhot. Myös sushissa käytettävä majoneesi sisältää natriumglutamaattia, joka tuo majoneesiin sen maun. Japanissa ei kohista ainesosan perään. Suomessa makuja tuotetaan ruokaan muutenkin keinotekoisesti. Savunmakuinen kinkkuleike on saanut makunsa savu-uutteesta sen sijaan että tuote olisi aidosti savustettu.
 |
| Saksalaisen verkkokaupan Nestlen natriumglutamaattia purkissa. |
Kuluttajan on muutenkin työlästä selvittää tuotteiden koko elinkaarta. Esimerkiksi Suomenlahdella kalastettu kala kuljetetaan usein Kiinaan savustettavaksi, koska kustannukset savustaa kala näin verrattuna suomalaiseen savustamoon ovat pienemmät. Kun kuluttaja siis valitsee lähiruoaksi tulkittavan Suomenlahdelta pyydetyn salukalan tietää hän vasta murto-osan tuotteen jalanjäljestä. Eipä voi syyttää kuluttajaa, koska tällaisia tietoa tuotteen taustoista on hankalaa saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti