Tapasin tällä viikolla graduohjaajani pitkästä aikaa. Sovittiin tulevista kuvioista ja samalla lupasin palauttaa gradun elokuun loppuun mennessä. Kaikki alkaa olla valmista, kunhan hiotaan. Lisäksi viimeisille mtallianalyyseille oli varattu tänään aika labrasta. Menin labraan aamulla aikeenani pipetoida näytteet pikaisesti aikaisemmin sovittuuna tilavuuteen 1:20. Kaikki sujui mainiosti.
Kunnes. En löytänyt näytteitäni mistään. Niiden edellinen ajo oli tehty kesäkuussa juuri ennen juhannusta ja labrainsinöörin loman alkua. Jätin näytteet tuon laitteen huoneen pöydälle odottamaan tuomiotaan. Heinäkuussa insinöörin ollessa lomalla hänen kollegansa laittoi meiliä, ettei tuloksia voida pitää luotettavana, vaan näytteet tulee ajaa uudelleen. Tänään selvisi, että hän oli heittänyt näytteeni pois tuolloin kesä-heinäkuun vaihteessa vaikka itse tiesi ettei niistä oltu vielä saatu luotettavaa dataa. Mitä ihmettä? Tarvitseeko ihmisten aina olla ilkeitä? Tällä hetkellä labrainsinööri, jonka kanssa olen muutoinkin ystävystynyt viime aikoina pyrkii kaikin keinoin auttamaan minua ja paikkaamaan kollegansa tekosia. Jatkon kannalta pitää varmaan varastoida näytteet kotona jääkaapissa.
En tarvitsisi enää enempää tällaisia vastoinkäymisiä. Olin varannut tämän päivän labralle ja iltapäivän työnteolle, mutta jätin menemättä töihin sillä olin vähintäänkin huonolla tuulella. Sen sijaan hain termosmukini kukkuralleen kahvia ja sleiridyin koululla koneelle ja mallinsin kaiken puuttuvan anturidatan siten, että aineistosta voi nyt alkaa johtaa tilastollisia analyyseja ja tunnuslukuja. Nyt itsun toimistolla ja jatkan samaa työtä. Tuloksia kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti