Äskeisen tekstin jälkeen jäin miettimään omaa graduaikaani. Mistä kaikki alkoi?
Tarina sai alkunsa keväällä 2010, kun reilu puoli vuotta maisterivaiheen kursseja oli käyty. Olin viimein saanut koottua kandintutkielmani ja saanut LuK-tutkintoni valmiiksi. Tuli keksiä itselleen graduaihe. Meillä maisterivaiheen yhteiset opinnot kattavat monenlaisia ympäristön tutkimustapoja kenttäkursseineen ja kenttätöitä tulikin tehtyä paljon. Tutkittiin kasviston reagointia ihmistoimintaan mm. kaarna- ja epifyyttijäkälien avulla. Otettiin maaperänäytteitä. Kaivettiin vanhan puun runkoa esiin maan alta ja pääteltiin rungosta ja juurista alueen historiaa. Peitettiin kuoppa. Kairattiin suota, tutkittiin kiviä ja hiekkarantoja, luotiin mielikuvia maankohoamisesta rannikolla ja kenttäkursseilla tuli poimittua mustikkaakin. Talvella haettiin luminäytteitä ja kairattiin järven pohjasta sedimenttinäytesarja jääkauden loppuun asti.
Labrassa sulateltiin lumia, tutkittiin sedimenttinäytteistä vanhoja siitepölyjä (joista voi päätellä alueen historiaa, kasvillisuus kertoo paljon mm. ilmastosta ja ihmistoiminnasta) ja nokipallosia, siivikoitiin sedimenttinäytteitä ja tehtiin vesistä analyyseja. Kaiken tämän harjoituksen pohjalta jokaiselle odotettiin syntyneen kiinnostus johonkin tutkimussuuntaan luonnontieteessä. Itse olin kiinnostunut kaupunkitutkimuksesta ja vesistä. Ilmastonmuutos ja ympäristönmuutos oli kiinnostanut aina.Vielä vuonna 2009 suoritin reippain käsin EU-kursseja ja olin asettanut itselleni tavoitteeksi EU-virkamiehen uran. Taustalla piili haave asiantuntijan työstä. Asiantuntijatyö-haave toteutui vuosi sitten, kun aloitin ympäristösuunnittelijana ajan konsulttitoimistossa. Täydellistä työtä, aivan nappi paikka!
Graduaiheen kanssa painittiin siis keväällä 2010. Lopulta itselleni vanha tuttu opettaja paljasti, että hänellä olisi graduntekijän paikka eräässä EU-vetoisessa hankkeessa, haluaisinko liittyä mukaan? En ollut uskoa korviani! Vappuaattona 2010 käytiin katsomassa näyteasemien tulevat paikat ja lopun tarinasta voikin lukea täältä blogista.
Alussa olin innokas tutkimaan aiheesta aivan kaiken. Graduseminaarin jälkeen ohjaaja ohjasi realistisempaan suuntaan ja opin rajaamaan tutkimusta. Myös labrassa käytettävissä olleet resurssit sanelivat. Mitä enemmän tapasin alan vahvoja asiantuntijoita, selkiytyi itselleni paremmin se, mitä tutkimuksella haetaan. Miksi hulevesiä tutkitaan? Ne ovat aidosti huolestuttava, jopa pelottava asia. Niiden vaikutukset voivat olla taloudellisesti kalliita tai jopa korvaamattomia. Siksi niitä halutaan tutkia.
Otteeni graduun on muuttunut jatkuvasti enemmän puhtaan tieteelliseksi. Saman huomaa myös gradustani. Kun vielä johdantokappale sisältää paljon asian pureskelua ja pyörittelyä, kehittyy tekstistä loppua kohden yhä tiukempaa ja tiivimpää asiatekstiä ilman sen kummempia täytesanoja. Pidän tällaisesta tiukasta linjasta, koska sellaisen tekstin sekaan ei voi piilottaa epävarmoja johtopäätöksiä, epävarmuutta tai virheitä. Työ on tehtävä huolella, koska valmiissa teoksessa seisoo kuitenkin oma nimesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti