Olen tällä viikolla pohtinut paljon töiden tehokkaampaa aikatauluttamista. Olen ihminen, joka rakentaa elämänsä Post-it-lapuille ja suunnittelee tenttiinlukemiset kirjoittamalla kalenteriin joka päivälle luettavaksi tarkoitetut sivut. Kutsun tätä itseni holhoamiseksi, mutta se toimii.
Gradun kanssa tällaisen aikataulun tekeminen on kirjatenttiin verrattuna hankalaa, koska paketti tuntuu (ja on) niin suurelta ja sen työvaiheet ja rakenne elävät työn edetessä. Gradu kehittyy samalla tavalla kuin sen tekijä. Tällä viikolla tajusin kuitenkin, ettei tällaisesta hissukseen datan pureskelusta tule valmista ikinä. Työssäni konsulttina kaikille töille määritetään tarkat aikaraamit, joiden puitteissa pitää yleensä saada nopeasti aikaan paljon, laadusta tinkimättä. Päätin soveltaa samaa graduuni. Annoin itselleni aikaraamiksi tämän viikon ja sen jälkeen gradun on oltava valmis. Ei turhaa pureskelua, ei turhaa pohtimista siitä miten asiat voisi esittää tai mitä keskinäissuhteita tarkastelisin. Olen palannut lukemaan aikaisemmin julkaistuja hulevesiselvityksiä ja tutkinut, miten niissä esitetään tulokset. Samalla saan hyvin suuntaa oman aineistoni luotettavuudesta ja siitä, olenko osannut johtaa aineistostani tuloksia oikealla tavalla.
Puuh! Yhtä kaikki, taidan tänä viikonloppuna oppia lopettamaan ajoissa. Maanantaina ohjaajani saa paksun nivaskan hulevesitekstiä. Työni tulokset. Paksu nippu onkin luvassa, sillä työ on ilman tuloksia ja niiden tarkastelua tai lähdeluetteloa 119 sivua. Tuloksia olen kirjoittanut tähän päälle 35 sivua. Pitää varmaan pienentää taulukoita ja kuvia.
 |
| Lorem Ipsum, ei sentään graduni. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti