Pitkä päivitystauon jälkeen täällä ollaan! Elämä ja pieni flunssa ovat pitäneet kiireisenä ja väsyneenä, ja samalla blogiin on keksinyt vaikka mitä päivättämisen arvoista!
Runsaan lumentulon myötä rakennusten katoilta putoavat lumet ovat osoittautuneet taas hengenvaaralliseksi kaupunkiuhkaksi. Aikaisemmin pelättiin lumenpudottajien hengen puolesta, nyt kadunkulkijoiden puolesta. Kannattaa siit katsoa paitsi jalkoihin, myös sinne harjakorkeuteen.
Olen aikaisemminkin uumoillut, koska maailmassa kärjistyy ennustetunkaltaisia vesikriisejä veden riittämättömyyden takia. Käytännössä vesi on hankala teema, sillä kukaan ei omista sitä eikä vesistöjä voi ostaakaan. Tänään uutisoinnista iski silmääni uutinen Siang-joen kuivumisesta sen alajuoksulla. Tapaukseen epäillään liittyvän yläjuoksun joen padotusta ja veden poisottamista, joka tietysti aiheuttaa ongelmia alajuoksun asukkaille. Esimerkiksi Iltalehden uutinen aiheesta täällä. Ongelman taustalla epäillään olevan Kiinan toimet. Valtio on aikaisemminkin aiheuttanut harmaita hiuksia vesihuoltonsa saralla, esimerkiksi vuonna 2010 sitä kritisoitiin sen suunitelmista rakentaa pato Brahmaputralle.
Todellisuudessa ja muuttuvassa maailmassamme täytyisi kuitenkin panostaa enemmän yhteistyöhön, esimerkiksi vesiyhdyskuntien ja vesistökohtaisten sopimusten kautta. Se, että yksi valtio toimii mielivaltaisesti hyödyntäen tai saastuttaen vesistöä vaikuttaa luonnollisesti alajuoksun asukkaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti